Olen kuullut sanottavan, että ihminen on itsekäs luonnoltaan

Monet sanovat kommunismista, että "hyvä idea, muttei voi toimia, sillä ihminen on ahne ja itsekäs." Eli jos kaiken saa joka tapauksessa, ei kukaan halua tehdä työtä. Kaikki kuitenkin tavoittelevat omaa etuaan ja systeemi korruptoituu siksi väkisin. Jos ihmiset eivät voi ajaa omaa etuaan, muuttuvat he passiivisiksi, eivätkä kanna korttaan kekoon, sillä ihmiset eivät halua tehdä asioita toisten ihmisen hyväksi ja yhteisön vuoksi, vaan raha ja oman mammonan kasvattaminen on perimmäinen ja suurin motivaation lähde. Näin siis sanotaan. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. En ymmärrä miten ihmiset voivat vakavissaan sanoa noin.

Yhteiskuntaamme ja kulttuuriimme kuuluu kyllä, että pidetään huoli lähinnä omista asioista, pitää ajaa omaa etuaan. Ihmiset samaistavat itsensä omaisuuteensa. Ihmiset löytävät itsekunnioituksensa vasta tavaran ja varallisuuden kasaamisesta. Monen on vaikea kunnioittaa itseään, ellei tienaa tarpeeksi ostaakseen tietyt edellytetyt tavarat ja vaatteet jotka löytyy yleensä kaikilta menestyneiltä ihmisiltä. Omaisuus on statussymboli. Ainakin pitää tienata tarpeeksi, vaikkei roinaa kasaisikaan, onhan niitä erikoisia tapauksia, jotka tyytyvät vähään materiaan, vaikka ovat urallaan menestyneet. Mutta kunhan on vankka tienesti ja varallisuus, voi kunnioittaa itseään.

Yhteiskuntamme kannustaa kilpailuun ja oman edun tavoitteluun. Kilpailuun uskotaan järjestelmän peruselementtinä. Kaikki kilpailevat keskenään. Kapitalistit ja tuottajat kilpailevat raaka-aineista ja markkinoista. Kuluttajat kilpailevat kuluttamistaan tuotteista. Työläiset kilpailevat työpaikoista, työnantajat työntekijöistä. Työntekijät ja työnantajat kilpailevat palkkojen suuruuksista ja voittojen jaosta. Kuluttajat ja tuottajat kilpailevat hinnoista. Ihminen joka ei pyri kohti korkeuksia, tavoittele rikkauksia, halua kuuluisaksi, on luovuttaja. Se kuinka paljon saavutat varallisuutta on arvosi mitta myös objektiivisesti. Yhteiskunnassamme ihmisyyttä toteutetaan lähinnä kuluttamalla. Ensin työnteolla ja rahan ansaitsemisella ansaitsemme oikeuden olemassaoloomme ja sitten tuhlaamalla nuo rahat toteutamme tehtäväämme, kulutamme mitä erilaisimpia hyödykkeitä ja tätä sanotaan rikkaudeksi. Jos sinulla ei ole rahaa, et ole ansainnut olla osa kulutusyhteiskuntaa, et ole ansainnut tuotteita, et saa kuluttaa ja siksi olet vähemmän, koska et voi kerätä materiaa ympärillesi ja varallisuutta, olet köyhä. Raha määrää ihmisen arvon.

Raha merkitsee yhteiskunnassamme myös valtaa. Se jolla on rahat, voi palkata toiset tekemään työt. Jos on tarpeeksi rahaa, ei tarvitse tehdä paljoa työtä, vaan huolehtia vain siitä, että raha tulee rahan luo. Se joka omistaa saa päättää, aika pitkälle. Rahaa tarvitaan kaikkeen poliittiseen toimintaan, eikä köyhät saa valtaa. Voit asettua vaaleissa ehdolle, mutta päästäksesi jonnekin tarvitset mainontaa, eikä mainontaa saa ilman isoa läjää rahaa. Kun on oikein tarpeeksi paljon rahaa, ei edes tarvitse itse mennä politiikkaan mukaan, vaan voi palkata jonkun muun tekemään politiikan. Tästä meillä on poliitikoissa paljon hyviä esimerkkejä: Kataiset, Vanhaset, Pekkariset, Lipposet, Cronbergit, Siimekset ym. He ovat luopuneet kaikesta omastaan, omista ajatuksistaan, sydämestään, omastatunnostaan ja elämästään, myyneet kaiken rahasta, sillä raha on kulttuurimme perimmäinen arvo ja mitta; muulla ei ole niin väliä. Paljon saa anteeksi, jos palvoo mammonaa. Eikä tarvitse anteeksi pyydellä jos vain noudattaa kilpailun sääntöjä: ettei mitään sääntöjä ole.

Haluan kysyä, että miksi kapitalismi toimisi yhtään sen paremmin, jos ihmiset ovat ahneita ja itsekkäitä. Millä me mittaamme yhteiskunnan onnistumista? Jos ahneus johtaa kommunismin korruptoitumiseen, miksi kapitalismi olisi immuuni ahneudelle ja itsekkyydelle? Siksikö, että kapitalismi itsessään on korruptiota? Kapitalismi ei korruptoidu sillä kapitalismi on korruptiota sinänsä, puhtaimmillaan, ikivanhaa, rakenteellista, kaiken läpäisevää korruptiota. Kapitalismi merkitsee etuoikeuksia, epätasa-arvoa, yhteisön ja luonnon asettamista toissijaiseen asemaan, kilpailun ja omanedun asettamista ensimmäiselle sijalle.

Mutta minä en tunnista ihmisten itsekkyyttä ihmisen perimmäiseksi luonnoksi. Tiedän sen itsestäni ja läheisistä ihmisistä jotka tunnen. Ihminen ei ole luonnostaan itsekäs, vaan päin vastoin, ihminen tarvitsee yhteisöä, kaipaa osaksi yhteisöä, tehdessään työtä toisen ihmisen ja yhteisön hyväksi ihminen toteuttaa itseään ja tulee kokonaiseksi. Itselleni raha ja oman omaisuuden kerääminen ei ole koskaan ollut päällimmäisenä tavoitteena. En ole koskaan tehnyt valintoja päästäkseni rahallisesti helpolla. Kun olen tehnyt valintoja elämäni suhteen, en ole valinnut sitä, mikä veisi minut pitkälle ja toisi rikkauksia. Aikani olen käyttänyt vapaaehtoistöissä, yhdistyksissä tai opiskellessa. Minua ei ole koskaan motivoinut mennä töihin firmoihin, missä työntekoni tyydyttää harvojen tarpeet ja kermat kaikesta kaapii joku porvari. Kapitalistinen järjestelmä ei mitenkään kannusta minua työntekoon, vaan koko järjestelmä on niin järjetön ja tuhoisa, etten näe miten voisin osallistua siihen. Kun palkkatyö tarkoittaa sitä, että mitä enemmän teet työtä tuhotaksesi luontoa ja riistääksesi toisia ihmisiä, sitä enemmän ansaitset rahaa, jota kuluttamalla tuhoat luontoa ja riistät ihmistä, ei siinä ole mitään arvokasta saati kunniakasta.

Minä haluan tehdä työtä paremman maailman eteen. Haluan lopettaa kilpailun ja tehdä työtä yhdessä muiden kanssa jotta kaikkien perustarpeet tulisivat tyydytetyksi, jotta kaikilla olisi mahdollisuus elää vapaina hyvää elämää, kehittyä ja toteuttaa itseään. Haluan tehdä työtä yhteisölle. Minä en ole ahne, itsekäs, enkä laiskuuteen taipuvainen. Minä en ole mitenkään erityinen ihminen. Uskon ihmisten ympärilläni olevan samanlaisia. Uskon näin, sillä tunnen paljon ihmisiä. Tiedän, että ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä ja ihmiset nauttivat työskennellessään toisten hyväksi. Ihminen ei ole ahne eikä itsekäs. Kapitalismille, korruptiolle on vaihtoehto. Ihminen voi valita.