Olin vanki

Kävelin sisään Seutulan työsiirtolaan 14.7.2001, siirryin neljän viikon päästä Jokelan vankilan avopuolelle ja kävelin takaisin vapauteen 2.2.2002, Jokelan juna-asemalle. Se oli pari sataa päivää.

Miksi minut passitettiin vankilaan?

Kieltäydyin ensin armeijasta ja sitten vielä kieltäydyin siviilipalveluksesta.

Miksi näin tein? Armeijasta kieltäydyin siksi, etten aio ottaa osaa sotaan. Minä en aio käydä tappamaan. Sodassa eri maiden vallanpitäjät usuttavat nuoret miehensä toisen maan nuoria vastaan. Ei ne kaikki kait niin nuoria ole kaikissa sodissa. Ihmisiä kuitenkin. Ihminen on ihminen vaikka ei olisikaan suomalainen. Ja ihmiset jotka sodissa käyvät kuolemaan ja tappamaan ovat työläisiä, työttömiä, köyhiä, opiskelijoita. Nykysodissa enimmäkseen kuolee sivullisia, tai siis siviilejä, lapsia, naisia, miehiä, sairaita, vanhuksia. Sodissa paitsi tapetaan, harjoitetaan väkivaltaa myös kaikilla muilla kuviteltavissa olevilla ja mielikuvituksen ylittävillä tavoilla, ammutaan, viillellään, paukautellaan pommeja joista sinkoutuu sirpaleita, viritellään kaikenlaisia ansoja, otetaan ihmisiä kiinni ja kidutetaan eri tavoin, hakkaamalla, sähköllä, silpomalla, alistamalla, tekemällä hulluksi, raiskaamalla. Nykysodissa käytetään ammuksia joissa on radioaktiivisia aineita ja nämä ammukset jäävät taistelutantereille, altistaen paikalliset ihmiset myös sodan jälkeen säteilylle, ympäriinsä kylvetään miinoja ja räjähteitä, jotka tulevat rampauttamaan tai tappamaan lukemattomia ihmisiä kauan sotien päätyttyä. Sotia käydään siksi, että kapitalistiset valtiot pyrkivät alistamaan toisiaan, rosvoamaan, suojaamaan ja lisäämään markkinoitaan. Sotia käyvät yleensä edistyneet valtiot muita heikompia vastaan. Yhä tänään länsimaat sortavat suurinta osaa maailmaa sodillaan, milloin viedään demokratiaa pommikoneilla, milloin sota on humanitääristä, sotaa terroristeja vastaan, milloin puolustaudutaan vihollisilta, sisäisiltä tai ulkoisilta. Ihmiset jotka kärsivät sodan seuraukset ja kalliin hinnan ovat aina tavallisia työläisiä, perheitä, lapsia, siskoja, veljiä. Sota ei lopulta säästä ketään, luontoa tuhotaan silmittömästi, ihmisiä kuolee, vammautuu loppuiäkseen fyysisesti ja henkisesti ja hengissä selvinneet joutuvat lopun elämäänsä kantamaan karmeita muistoja raakuuksista. Eri maiden kansalaisilla ei ole sodan syiden kanssa yleensä mitään tekemistä eikä eri maiden ihmisillä ole mitään syytä rynnätä toistensa kimppuun.

Miksi sitten kieltäydyin siviilipalvelusta? Siviilipalvelus ei vapauta asevelvollisuudesta. Siviilipalvelus vapauttaa ainoastaan rauhanajan asepalveluksesta. Haluan sanoa jo nyt rauhan aikana, että minä en aio koskaan ottaa osaa armeijaan, en aio tarttua aseeseen, en ryhdy tappamaan muiden maiden ihmisiä tai suomalaisia. Jos tämän vakaumuksen takia pitää mennä uudestaan vankilaan, niin sittenhän mennään! Kehoitan kaikkia muitakin rauhaa rakastavia ihmisiä, siviilipalvelusmiehiä ja muita kieltäytymään. Menkää vankilaan! Älkää ihmeessä käykö armeijaa!! Älkää alistuko siviilipalvellukseen!! Sivari ei ole muuta kuin pilkantekoa pasifisteille, pyrkimys toisaalta rankaista, toisaalta häpäistä ja alentaa. Vankilassa käyminen on pieni vaiva rauhan hyväksi, pieni vaiva verrattuna sodan kauhuihin.

Minkä vuoksi suomalaiset ovat niin innokkaita maanpuolustajia? Miksi aseintoilu menee rauhantyön edelle? Mitä suomalaiset tahtovat niin innokkaasti puolustaa? Itsenäisyyttä? Missä olivat maanpuolustajat kun päätettiin EU:n perustuslaista ja Lissabonin sopimuksesta? Suomalaista kulttuuria? Se on vaihdettu jo muihin kulttuureihin, esi-isien tavat ja tiedot unohtuvat. Onko kyse elintason puolustamisesta? Astianpesukoneet, jääkaapit, pakastimet, sohvat, telkkarit, cd:t, dvd:t, pikaruuat, kaukaa tuodut hedelmät, ylellisyystuotteet, elektroniikka, hienot autot ja pelit ja vehkeet, näidenkö takia suomalainen on valmis sotimaan. Vai pelätäänkö, että rajan takaa välittömästi tilaisuuden tullen rynnii porukkaa ja ryhtyy tappamaan ja alistamaan suomalaisia?

Toivon, että yhä useammat kyseenalaistavat armeijan, isänmaan puolustamisen ja oikeuden oman hyvän ajamiseen vaikka toisen hengen kustannuksella. Elämä on kallis. Jos luovumme ihmisyydestä, jää meistä pelkkä kuori ja menetämme sen mikä on arvokasta.