Monet sanovat kommunismista, että "hyvä idea, muttei voi toimia, sillä ihminen on ahne ja itsekäs." Eli jos kaiken saa joka tapauksessa, ei kukaan halua tehdä työtä. Kaikki kuitenkin tavoittelevat omaa etuaan ja systeemi korruptoituu siksi väkisin. Jos ihmiset eivät voi ajaa omaa etuaan, muuttuvat he passiivisiksi, eivätkä kanna korttaan kekoon, sillä ihmiset eivät halua tehdä asioita toisten ihmisen hyväksi ja yhteisön vuoksi, vaan raha ja oman mammonan kasvattaminen on perimmäinen ja suurin motivaation lähde. Näin siis sanotaan. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. En ymmärrä miten ihmiset voivat vakavissaan sanoa noin.
Yhteiskuntaamme ja kulttuuriimme kuuluu kyllä, että pidetään huoli lähinnä omista asioista, pitää ajaa omaa etuaan. Ihmiset samaistavat itsensä omaisuuteensa. Ihmiset löytävät itsekunnioituksensa vasta tavaran ja varallisuuden kasaamisesta. Monen on vaikea kunnioittaa itseään, ellei tienaa tarpeeksi ostaakseen tietyt edellytetyt tavarat ja vaatteet jotka löytyy yleensä kaikilta menestyneiltä ihmisiltä. Omaisuus on statussymboli. Ainakin pitää tienata tarpeeksi, vaikkei roinaa kasaisikaan, onhan niitä erikoisia tapauksia, jotka tyytyvät vähään materiaan, vaikka ovat urallaan menestyneet. Mutta kunhan on vankka tienesti ja varallisuus, voi kunnioittaa itseään.
Yhteiskuntamme kannustaa kilpailuun ja oman edun tavoitteluun. Kilpailuun uskotaan järjestelmän peruselementtinä. Kaikki kilpailevat keskenään. Kapitalistit ja tuottajat kilpailevat raaka-aineista ja markkinoista. Kuluttajat kilpailevat kuluttamistaan tuotteista. Työläiset kilpailevat työpaikoista, työnantajat työntekijöistä. Työntekijät ja työnantajat kilpailevat palkkojen suuruuksista ja voittojen jaosta. Kuluttajat ja tuottajat kilpailevat hinnoista. Ihminen joka ei pyri kohti korkeuksia, tavoittele rikkauksia, halua kuuluisaksi, on luovuttaja. Se kuinka paljon saavutat varallisuutta on arvosi mitta myös objektiivisesti. Yhteiskunnassamme ihmisyyttä toteutetaan lähinnä kuluttamalla. Ensin työnteolla ja rahan ansaitsemisella ansaitsemme oikeuden olemassaoloomme ja sitten tuhlaamalla nuo rahat toteutamme tehtäväämme, kulutamme mitä erilaisimpia hyödykkeitä ja tätä sanotaan rikkaudeksi. Jos sinulla ei ole rahaa, et ole ansainnut olla osa kulutusyhteiskuntaa, et ole ansainnut tuotteita, et saa kuluttaa ja siksi olet vähemmän, koska et voi kerätä materiaa ympärillesi ja varallisuutta, olet köyhä. Raha määrää ihmisen arvon.
Raha merkitsee yhteiskunnassamme myös valtaa. Se jolla on rahat, voi palkata toiset tekemään työt. Jos on tarpeeksi rahaa, ei tarvitse tehdä paljoa työtä, vaan huolehtia vain siitä, että raha tulee rahan luo. Se joka omistaa saa päättää, aika pitkälle. Rahaa tarvitaan kaikkeen poliittiseen toimintaan, eikä köyhät saa valtaa. Voit asettua vaaleissa ehdolle, mutta päästäksesi jonnekin tarvitset mainontaa, eikä mainontaa saa ilman isoa läjää rahaa. Kun on oikein tarpeeksi paljon rahaa, ei edes tarvitse itse mennä politiikkaan mukaan, vaan voi palkata jonkun muun tekemään politiikan. Tästä meillä on poliitikoissa paljon hyviä esimerkkejä: Kataiset, Vanhaset, Pekkariset, Lipposet, Cronbergit, Siimekset ym. He ovat luopuneet kaikesta omastaan, omista ajatuksistaan, sydämestään, omastatunnostaan ja elämästään, myyneet kaiken rahasta, sillä raha on kulttuurimme perimmäinen arvo ja mitta; muulla ei ole niin väliä. Paljon saa anteeksi, jos palvoo mammonaa. Eikä tarvitse anteeksi pyydellä jos vain noudattaa kilpailun sääntöjä: ettei mitään sääntöjä ole.
Haluan kysyä, että miksi kapitalismi toimisi yhtään sen paremmin, jos ihmiset ovat ahneita ja itsekkäitä. Millä me mittaamme yhteiskunnan onnistumista? Jos ahneus johtaa kommunismin korruptoitumiseen, miksi kapitalismi olisi immuuni ahneudelle ja itsekkyydelle? Siksikö, että kapitalismi itsessään on korruptiota? Kapitalismi ei korruptoidu sillä kapitalismi on korruptiota sinänsä, puhtaimmillaan, ikivanhaa, rakenteellista, kaiken läpäisevää korruptiota. Kapitalismi merkitsee etuoikeuksia, epätasa-arvoa, yhteisön ja luonnon asettamista toissijaiseen asemaan, kilpailun ja omanedun asettamista ensimmäiselle sijalle.
Mutta minä en tunnista ihmisten itsekkyyttä ihmisen perimmäiseksi luonnoksi. Tiedän sen itsestäni ja läheisistä ihmisistä jotka tunnen. Ihminen ei ole luonnostaan itsekäs, vaan päin vastoin, ihminen tarvitsee yhteisöä, kaipaa osaksi yhteisöä, tehdessään työtä toisen ihmisen ja yhteisön hyväksi ihminen toteuttaa itseään ja tulee kokonaiseksi. Itselleni raha ja oman omaisuuden kerääminen ei ole koskaan ollut päällimmäisenä tavoitteena. En ole koskaan tehnyt valintoja päästäkseni rahallisesti helpolla. Kun olen tehnyt valintoja elämäni suhteen, en ole valinnut sitä, mikä veisi minut pitkälle ja toisi rikkauksia. Aikani olen käyttänyt vapaaehtoistöissä, yhdistyksissä tai opiskellessa. Minua ei ole koskaan motivoinut mennä töihin firmoihin, missä työntekoni tyydyttää harvojen tarpeet ja kermat kaikesta kaapii joku porvari. Kapitalistinen järjestelmä ei mitenkään kannusta minua työntekoon, vaan koko järjestelmä on niin järjetön ja tuhoisa, etten näe miten voisin osallistua siihen. Kun palkkatyö tarkoittaa sitä, että mitä enemmän teet työtä tuhotaksesi luontoa ja riistääksesi toisia ihmisiä, sitä enemmän ansaitset rahaa, jota kuluttamalla tuhoat luontoa ja riistät ihmistä, ei siinä ole mitään arvokasta saati kunniakasta.
Minä haluan tehdä työtä paremman maailman eteen. Haluan lopettaa kilpailun ja tehdä työtä yhdessä muiden kanssa jotta kaikkien perustarpeet tulisivat tyydytetyksi, jotta kaikilla olisi mahdollisuus elää vapaina hyvää elämää, kehittyä ja toteuttaa itseään. Haluan tehdä työtä yhteisölle. Minä en ole ahne, itsekäs, enkä laiskuuteen taipuvainen. Minä en ole mitenkään erityinen ihminen. Uskon ihmisten ympärilläni olevan samanlaisia. Uskon näin, sillä tunnen paljon ihmisiä. Tiedän, että ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä ja ihmiset nauttivat työskennellessään toisten hyväksi. Ihminen ei ole ahne eikä itsekäs. Kapitalismille, korruptiolle on vaihtoehto. Ihminen voi valita.
torstai 30. lokakuuta 2008
tiistai 28. lokakuuta 2008
8 kuoli yhdysvaltojen iskussa syyriaan sunnuntaina
Samaan aikaan kun suomalaiset juhlivat kunnallisvaalejaan ja miettivät tulevia haasteita, pitäisikö alkaa kerätä ruuhkamaksuja, korotetaanko julkisen liikenteen lippujen hintoja, voidaanko veroprosentteja muuttaa, tuetaanko pankkeja yms, samaan aikaan ympäri maailmaa ihmiset taistelevat elämästään, imperialistiset supervallat kylvävät kuolemaa, surua ja tuskaa, rosvolaumat vaeltavat ympäriinsä ajaen tuhansia ja miljoonia pakosalle, kasvihuonekaasupäästöt kasvavat päivä päivältä, maat aavikoituvat, sademetsät hakataan ja poltetaan, joet padotaan, kaukaiset valtamerten saaret uppoavat nousevan meren aaltoihin, laji lajin perään kuolee sukupuuttoon, ihmiskunta blokkiutuu ja kokoaa asevarastoja, yhä uusia ja uusia joukkotuhon välineitä, samaan aikaan suomalaiset poliitikkojensa siunaamina tarttuvat arkeen, unohtavat tehdyt vaalipetokset, lausutut lupaukset, käyvät runsaaseen illallispöytään, heittävät kaikesta puolet haaskoille, polttavat kivihiili- ja uraanikokoissaan menneisyytensä, olemuksensa, sisältönsä, samassa kokossa palaa puoli maailmaa ympärillä ja arvottomat käyvät polttoaineesta, köyhimmät ja heikoimmat palavat suomalaisten julmissa uuneissa, kuin hävitetty Euroopan juutalainen kansa, hävitetyt Amerikan heimot, orjuutetun Afrikan uhratut kansat, suomalaiset käyvät seuraamaan ohjeita joita suuri kapitalismi antaa, kuluta, tuhlaa, ryöstä, orjuuta, tapa, tuhoa..
Olin vanki
Kävelin sisään Seutulan työsiirtolaan 14.7.2001, siirryin neljän viikon päästä Jokelan vankilan avopuolelle ja kävelin takaisin vapauteen 2.2.2002, Jokelan juna-asemalle. Se oli pari sataa päivää.
Miksi minut passitettiin vankilaan?
Kieltäydyin ensin armeijasta ja sitten vielä kieltäydyin siviilipalveluksesta.
Miksi näin tein? Armeijasta kieltäydyin siksi, etten aio ottaa osaa sotaan. Minä en aio käydä tappamaan. Sodassa eri maiden vallanpitäjät usuttavat nuoret miehensä toisen maan nuoria vastaan. Ei ne kaikki kait niin nuoria ole kaikissa sodissa. Ihmisiä kuitenkin. Ihminen on ihminen vaikka ei olisikaan suomalainen. Ja ihmiset jotka sodissa käyvät kuolemaan ja tappamaan ovat työläisiä, työttömiä, köyhiä, opiskelijoita. Nykysodissa enimmäkseen kuolee sivullisia, tai siis siviilejä, lapsia, naisia, miehiä, sairaita, vanhuksia. Sodissa paitsi tapetaan, harjoitetaan väkivaltaa myös kaikilla muilla kuviteltavissa olevilla ja mielikuvituksen ylittävillä tavoilla, ammutaan, viillellään, paukautellaan pommeja joista sinkoutuu sirpaleita, viritellään kaikenlaisia ansoja, otetaan ihmisiä kiinni ja kidutetaan eri tavoin, hakkaamalla, sähköllä, silpomalla, alistamalla, tekemällä hulluksi, raiskaamalla. Nykysodissa käytetään ammuksia joissa on radioaktiivisia aineita ja nämä ammukset jäävät taistelutantereille, altistaen paikalliset ihmiset myös sodan jälkeen säteilylle, ympäriinsä kylvetään miinoja ja räjähteitä, jotka tulevat rampauttamaan tai tappamaan lukemattomia ihmisiä kauan sotien päätyttyä. Sotia käydään siksi, että kapitalistiset valtiot pyrkivät alistamaan toisiaan, rosvoamaan, suojaamaan ja lisäämään markkinoitaan. Sotia käyvät yleensä edistyneet valtiot muita heikompia vastaan. Yhä tänään länsimaat sortavat suurinta osaa maailmaa sodillaan, milloin viedään demokratiaa pommikoneilla, milloin sota on humanitääristä, sotaa terroristeja vastaan, milloin puolustaudutaan vihollisilta, sisäisiltä tai ulkoisilta. Ihmiset jotka kärsivät sodan seuraukset ja kalliin hinnan ovat aina tavallisia työläisiä, perheitä, lapsia, siskoja, veljiä. Sota ei lopulta säästä ketään, luontoa tuhotaan silmittömästi, ihmisiä kuolee, vammautuu loppuiäkseen fyysisesti ja henkisesti ja hengissä selvinneet joutuvat lopun elämäänsä kantamaan karmeita muistoja raakuuksista. Eri maiden kansalaisilla ei ole sodan syiden kanssa yleensä mitään tekemistä eikä eri maiden ihmisillä ole mitään syytä rynnätä toistensa kimppuun.
Miksi sitten kieltäydyin siviilipalvelusta? Siviilipalvelus ei vapauta asevelvollisuudesta. Siviilipalvelus vapauttaa ainoastaan rauhanajan asepalveluksesta. Haluan sanoa jo nyt rauhan aikana, että minä en aio koskaan ottaa osaa armeijaan, en aio tarttua aseeseen, en ryhdy tappamaan muiden maiden ihmisiä tai suomalaisia. Jos tämän vakaumuksen takia pitää mennä uudestaan vankilaan, niin sittenhän mennään! Kehoitan kaikkia muitakin rauhaa rakastavia ihmisiä, siviilipalvelusmiehiä ja muita kieltäytymään. Menkää vankilaan! Älkää ihmeessä käykö armeijaa!! Älkää alistuko siviilipalvellukseen!! Sivari ei ole muuta kuin pilkantekoa pasifisteille, pyrkimys toisaalta rankaista, toisaalta häpäistä ja alentaa. Vankilassa käyminen on pieni vaiva rauhan hyväksi, pieni vaiva verrattuna sodan kauhuihin.
Minkä vuoksi suomalaiset ovat niin innokkaita maanpuolustajia? Miksi aseintoilu menee rauhantyön edelle? Mitä suomalaiset tahtovat niin innokkaasti puolustaa? Itsenäisyyttä? Missä olivat maanpuolustajat kun päätettiin EU:n perustuslaista ja Lissabonin sopimuksesta? Suomalaista kulttuuria? Se on vaihdettu jo muihin kulttuureihin, esi-isien tavat ja tiedot unohtuvat. Onko kyse elintason puolustamisesta? Astianpesukoneet, jääkaapit, pakastimet, sohvat, telkkarit, cd:t, dvd:t, pikaruuat, kaukaa tuodut hedelmät, ylellisyystuotteet, elektroniikka, hienot autot ja pelit ja vehkeet, näidenkö takia suomalainen on valmis sotimaan. Vai pelätäänkö, että rajan takaa välittömästi tilaisuuden tullen rynnii porukkaa ja ryhtyy tappamaan ja alistamaan suomalaisia?
Toivon, että yhä useammat kyseenalaistavat armeijan, isänmaan puolustamisen ja oikeuden oman hyvän ajamiseen vaikka toisen hengen kustannuksella. Elämä on kallis. Jos luovumme ihmisyydestä, jää meistä pelkkä kuori ja menetämme sen mikä on arvokasta.
Miksi minut passitettiin vankilaan?
Kieltäydyin ensin armeijasta ja sitten vielä kieltäydyin siviilipalveluksesta.
Miksi näin tein? Armeijasta kieltäydyin siksi, etten aio ottaa osaa sotaan. Minä en aio käydä tappamaan. Sodassa eri maiden vallanpitäjät usuttavat nuoret miehensä toisen maan nuoria vastaan. Ei ne kaikki kait niin nuoria ole kaikissa sodissa. Ihmisiä kuitenkin. Ihminen on ihminen vaikka ei olisikaan suomalainen. Ja ihmiset jotka sodissa käyvät kuolemaan ja tappamaan ovat työläisiä, työttömiä, köyhiä, opiskelijoita. Nykysodissa enimmäkseen kuolee sivullisia, tai siis siviilejä, lapsia, naisia, miehiä, sairaita, vanhuksia. Sodissa paitsi tapetaan, harjoitetaan väkivaltaa myös kaikilla muilla kuviteltavissa olevilla ja mielikuvituksen ylittävillä tavoilla, ammutaan, viillellään, paukautellaan pommeja joista sinkoutuu sirpaleita, viritellään kaikenlaisia ansoja, otetaan ihmisiä kiinni ja kidutetaan eri tavoin, hakkaamalla, sähköllä, silpomalla, alistamalla, tekemällä hulluksi, raiskaamalla. Nykysodissa käytetään ammuksia joissa on radioaktiivisia aineita ja nämä ammukset jäävät taistelutantereille, altistaen paikalliset ihmiset myös sodan jälkeen säteilylle, ympäriinsä kylvetään miinoja ja räjähteitä, jotka tulevat rampauttamaan tai tappamaan lukemattomia ihmisiä kauan sotien päätyttyä. Sotia käydään siksi, että kapitalistiset valtiot pyrkivät alistamaan toisiaan, rosvoamaan, suojaamaan ja lisäämään markkinoitaan. Sotia käyvät yleensä edistyneet valtiot muita heikompia vastaan. Yhä tänään länsimaat sortavat suurinta osaa maailmaa sodillaan, milloin viedään demokratiaa pommikoneilla, milloin sota on humanitääristä, sotaa terroristeja vastaan, milloin puolustaudutaan vihollisilta, sisäisiltä tai ulkoisilta. Ihmiset jotka kärsivät sodan seuraukset ja kalliin hinnan ovat aina tavallisia työläisiä, perheitä, lapsia, siskoja, veljiä. Sota ei lopulta säästä ketään, luontoa tuhotaan silmittömästi, ihmisiä kuolee, vammautuu loppuiäkseen fyysisesti ja henkisesti ja hengissä selvinneet joutuvat lopun elämäänsä kantamaan karmeita muistoja raakuuksista. Eri maiden kansalaisilla ei ole sodan syiden kanssa yleensä mitään tekemistä eikä eri maiden ihmisillä ole mitään syytä rynnätä toistensa kimppuun.
Miksi sitten kieltäydyin siviilipalvelusta? Siviilipalvelus ei vapauta asevelvollisuudesta. Siviilipalvelus vapauttaa ainoastaan rauhanajan asepalveluksesta. Haluan sanoa jo nyt rauhan aikana, että minä en aio koskaan ottaa osaa armeijaan, en aio tarttua aseeseen, en ryhdy tappamaan muiden maiden ihmisiä tai suomalaisia. Jos tämän vakaumuksen takia pitää mennä uudestaan vankilaan, niin sittenhän mennään! Kehoitan kaikkia muitakin rauhaa rakastavia ihmisiä, siviilipalvelusmiehiä ja muita kieltäytymään. Menkää vankilaan! Älkää ihmeessä käykö armeijaa!! Älkää alistuko siviilipalvellukseen!! Sivari ei ole muuta kuin pilkantekoa pasifisteille, pyrkimys toisaalta rankaista, toisaalta häpäistä ja alentaa. Vankilassa käyminen on pieni vaiva rauhan hyväksi, pieni vaiva verrattuna sodan kauhuihin.
Minkä vuoksi suomalaiset ovat niin innokkaita maanpuolustajia? Miksi aseintoilu menee rauhantyön edelle? Mitä suomalaiset tahtovat niin innokkaasti puolustaa? Itsenäisyyttä? Missä olivat maanpuolustajat kun päätettiin EU:n perustuslaista ja Lissabonin sopimuksesta? Suomalaista kulttuuria? Se on vaihdettu jo muihin kulttuureihin, esi-isien tavat ja tiedot unohtuvat. Onko kyse elintason puolustamisesta? Astianpesukoneet, jääkaapit, pakastimet, sohvat, telkkarit, cd:t, dvd:t, pikaruuat, kaukaa tuodut hedelmät, ylellisyystuotteet, elektroniikka, hienot autot ja pelit ja vehkeet, näidenkö takia suomalainen on valmis sotimaan. Vai pelätäänkö, että rajan takaa välittömästi tilaisuuden tullen rynnii porukkaa ja ryhtyy tappamaan ja alistamaan suomalaisia?
Toivon, että yhä useammat kyseenalaistavat armeijan, isänmaan puolustamisen ja oikeuden oman hyvän ajamiseen vaikka toisen hengen kustannuksella. Elämä on kallis. Jos luovumme ihmisyydestä, jää meistä pelkkä kuori ja menetämme sen mikä on arvokasta.
maanantai 27. lokakuuta 2008
Kokoomuksen vaalivoitot + pörssiromahdus ja lama = ?
Vaalit oli ja meni eikä vasemmisto ollut järin voimakas. Kokoomus kääri rahat ja näytti köyhälle peukkua. Yhä useammat äänestäjät lankesivat vihreään lankaan ja perusjunttienkin kurssi oli kova. Demarien alamäki oli yllättävän lievä ottaen huomioon kuinka julmasti ovat pettäneet äänestäjänsä ja koko työväenluokan hallituksessa, eduskunnassa, kaupunkien ja kuntien valtuustoissa ja nyt vaalityössään. Perjantaina demarit jakoivat Sörkan Piritorilla hernesoppaa ja kun YK-päivä oli, kutsuivat sitä rauhansopaksi. Eilen ostivat hornetit ja kopterit, nytkö ovat sitten rauhan kannalla? Ei näkynyt kyseisiä rauhansopan tarjoajia rauhanmarssilla samana iltana.
Oma äänisaaliini jäi kateenkymmeneenkolmeen. Nöyrin kiitos äänestäjilleni! Aion olla voimakkaasti mukana myös tulevissa taistoissa. SKP:llä menee valtakunnallisesti huonosti ja kokonaiskannatus on vähenemään päin, mutta on myös muutama paikka, missä SKP lisää vähin erin kannatustaan ja puolueen tila saadaan kyllä vielä vakaaksi. Jos ei mitään tee asioita parantaakseen, ei parane ihmetellä miten ne olosuhteet ympärillä huononevat. Kun otetaan huomioon pari tämän hetken suuntausta: toisaalta maailmantalous on kriisissä ja pörssit sukeltavat, lama on väistämättä edessä myös suomalaisilla ja toisaalta porvaripuolueet ja oikeistolaiset aatteet ovat saaneet valta-aseman niin eduskunnassa ja valtuustoissa kuin mediassa ja ihmisten sydämissä, nämä kaksi seikkaa kun ynnään, näyttää Suomen tulevaisuus synkältä. Kun kokoomus kera muiden porvarikumppaniensa jakaa lääkkeitään laman kynsissä riutuvalle köyhdytetylle kansalle, tietää se, että on paras kääntää nyt kasvimaa ennen lumen tuloa ja ostaa jo siemenet juureksia ja vähän muutakin varten. Kohta ei kannata kauppaan vaivautua. Kun oikeistolaistuneet suomalaiset nälkäisinä ja vihan vimmassa, muistaen vielä kuin eilisen päivän suuruutensa, kilpailukykynsä ja muutkin hyvät millä heitä on uskoteltu, sitten käyvät hakemaan syypäitä pahalle ololleen, joutuvat ensimmäisinä syyniin vähemmistöön kuuluvat etniset ryhmät, toiseksi vastakkaiset mielipiteet ja ideologiat, kolmanneksi kuka tahansa joka sattuu tielle. Pian on siinä Natsi-Suomi valmis.
Toivon olevani väärässä. Toivon myös suomalaisten tekevän hieman itsetutkiskelua näin laman kynnyksellä. Tulemme tarvitsemaan yhä enemmän yhteisöllisyyttä, jakamista ja suvaitsevaisuutta.
Oma äänisaaliini jäi kateenkymmeneenkolmeen. Nöyrin kiitos äänestäjilleni! Aion olla voimakkaasti mukana myös tulevissa taistoissa. SKP:llä menee valtakunnallisesti huonosti ja kokonaiskannatus on vähenemään päin, mutta on myös muutama paikka, missä SKP lisää vähin erin kannatustaan ja puolueen tila saadaan kyllä vielä vakaaksi. Jos ei mitään tee asioita parantaakseen, ei parane ihmetellä miten ne olosuhteet ympärillä huononevat. Kun otetaan huomioon pari tämän hetken suuntausta: toisaalta maailmantalous on kriisissä ja pörssit sukeltavat, lama on väistämättä edessä myös suomalaisilla ja toisaalta porvaripuolueet ja oikeistolaiset aatteet ovat saaneet valta-aseman niin eduskunnassa ja valtuustoissa kuin mediassa ja ihmisten sydämissä, nämä kaksi seikkaa kun ynnään, näyttää Suomen tulevaisuus synkältä. Kun kokoomus kera muiden porvarikumppaniensa jakaa lääkkeitään laman kynsissä riutuvalle köyhdytetylle kansalle, tietää se, että on paras kääntää nyt kasvimaa ennen lumen tuloa ja ostaa jo siemenet juureksia ja vähän muutakin varten. Kohta ei kannata kauppaan vaivautua. Kun oikeistolaistuneet suomalaiset nälkäisinä ja vihan vimmassa, muistaen vielä kuin eilisen päivän suuruutensa, kilpailukykynsä ja muutkin hyvät millä heitä on uskoteltu, sitten käyvät hakemaan syypäitä pahalle ololleen, joutuvat ensimmäisinä syyniin vähemmistöön kuuluvat etniset ryhmät, toiseksi vastakkaiset mielipiteet ja ideologiat, kolmanneksi kuka tahansa joka sattuu tielle. Pian on siinä Natsi-Suomi valmis.
Toivon olevani väärässä. Toivon myös suomalaisten tekevän hieman itsetutkiskelua näin laman kynnyksellä. Tulemme tarvitsemaan yhä enemmän yhteisöllisyyttä, jakamista ja suvaitsevaisuutta.
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Usein ilmennyt kysymys:
Ovatko kommunistit massamurhaajia?
Ihmiskunnan historiassa on ollut monia hirmuhallitsijoita, rikollisia ja murhaajia monissa erilaisissa yhteiskunnissa. Joitain valtioita ja yhteiskuntia on nimitetty erilaisten aatteiden ja ihanteiden tai hallintomuotojen mukaan, kuten Venäjän vallankumouksesta syntynyttä suurvaltaa, Neuvostoliittoa, kutsuttiin kommunismiksi, kommunistiseksi valtioksi. Toisaalta eurooppalaisten kansainvaelluksen, laajojen etnisten puhdistusten ja kansalliskiihkon seurauksena syntynyttä suurvaltaa, USA:ta, kutsutaan demokratiaksi, demokraattiseksi valtioksi. Demokraattisiksi valtioiksi kutsutaan myös muita räikeitä tapauksia, maita joiden demokratia ei ole edes näennäistä.
On syytä erottaa muutama asia:
1. Nämä yhteiskunnat ovat olleet mitä ovat. Ei nimi miestä paranna, jos ei mies nimeä.
2. Näitä yhteiskuntia on yleisesti kutsuttu tietyillä nimillä, joilla ei välttämättä ole mitään kytköstä näiden yhteiskuntien todellisuuteen.
3. Näitä yhteiskuntia on kutsuttu erilaisilla nimillä. Joku kutsui Neuvostoliittoa kommunismiksi, toinen totalitaariseksi valtioksi, kolmas yksinvallaksi. USA:ta joku kutsuisi demokratiaksi, toinen imperialistiseksi valtioksi, kolmas korruptoituneeksi kapitalistiseksi diktatuuriksi. Itse voisin purkaa tunteitani sanoen, että USA on monelta osin persläpi, mikä ei tarkoita että oma persläpeni muistuttaisi paljoakaan USA:ta. (En aliarvioi USA:n kansaa, tiedän siellä asuvan lukemattomia hyviä ihmisiä, minua parempia, älykkäitä ja sivistyneitä.) Jos siis maata sanotaan demokraattiseksi ja tuo maa on imperialistinen, ei siitä seuraa, että demokratia on imperialismia. Jos demokratiaksi kutsuttu maa on korruptoitunut, ei siitä seuraa, että demokratia on korruptiota. Jos Natsi-Saksassa suojeltiin metsiä, ei siitä seuraa, että metsänsuojelijat ovat natseja. Jos yksinvaltaista, ihmisiä alistavaa, totalitaristista sotilasvaltaa kutsuttiin kommunismiksi, ei siitä seuraa, että kommunismi olisi ihmisten alistamista, totalitarismia, tai yksinvaltaisuutta. Ja vielä, jos yhtä massamurhaajaa on kutsuttu kommunistiksi, kommunistisen yhteiskunnan johtajaksi, ei se tarkoita kommunismin olevan ihmisten murhaamista massoittain, saati että kommunisti olisi massamurhaaja. No niin.
Kun vaalityötä tehdessä joku tulee kysymään, että eikö 100 miljoonaa tapettua jo riitä, en voi sanoa kuin että tämä on idiotismia, millä en tarkoita synnynnäistä vajaa-älyisyyttä, vaan hyvin suppeata perspektiiviä ja kykenemättömyyttä ajatella abstraktisti.
Ihmiskunnan historiassa on ollut monia hirmuhallitsijoita, rikollisia ja murhaajia monissa erilaisissa yhteiskunnissa. Joitain valtioita ja yhteiskuntia on nimitetty erilaisten aatteiden ja ihanteiden tai hallintomuotojen mukaan, kuten Venäjän vallankumouksesta syntynyttä suurvaltaa, Neuvostoliittoa, kutsuttiin kommunismiksi, kommunistiseksi valtioksi. Toisaalta eurooppalaisten kansainvaelluksen, laajojen etnisten puhdistusten ja kansalliskiihkon seurauksena syntynyttä suurvaltaa, USA:ta, kutsutaan demokratiaksi, demokraattiseksi valtioksi. Demokraattisiksi valtioiksi kutsutaan myös muita räikeitä tapauksia, maita joiden demokratia ei ole edes näennäistä.
On syytä erottaa muutama asia:
1. Nämä yhteiskunnat ovat olleet mitä ovat. Ei nimi miestä paranna, jos ei mies nimeä.
2. Näitä yhteiskuntia on yleisesti kutsuttu tietyillä nimillä, joilla ei välttämättä ole mitään kytköstä näiden yhteiskuntien todellisuuteen.
3. Näitä yhteiskuntia on kutsuttu erilaisilla nimillä. Joku kutsui Neuvostoliittoa kommunismiksi, toinen totalitaariseksi valtioksi, kolmas yksinvallaksi. USA:ta joku kutsuisi demokratiaksi, toinen imperialistiseksi valtioksi, kolmas korruptoituneeksi kapitalistiseksi diktatuuriksi. Itse voisin purkaa tunteitani sanoen, että USA on monelta osin persläpi, mikä ei tarkoita että oma persläpeni muistuttaisi paljoakaan USA:ta. (En aliarvioi USA:n kansaa, tiedän siellä asuvan lukemattomia hyviä ihmisiä, minua parempia, älykkäitä ja sivistyneitä.) Jos siis maata sanotaan demokraattiseksi ja tuo maa on imperialistinen, ei siitä seuraa, että demokratia on imperialismia. Jos demokratiaksi kutsuttu maa on korruptoitunut, ei siitä seuraa, että demokratia on korruptiota. Jos Natsi-Saksassa suojeltiin metsiä, ei siitä seuraa, että metsänsuojelijat ovat natseja. Jos yksinvaltaista, ihmisiä alistavaa, totalitaristista sotilasvaltaa kutsuttiin kommunismiksi, ei siitä seuraa, että kommunismi olisi ihmisten alistamista, totalitarismia, tai yksinvaltaisuutta. Ja vielä, jos yhtä massamurhaajaa on kutsuttu kommunistiksi, kommunistisen yhteiskunnan johtajaksi, ei se tarkoita kommunismin olevan ihmisten murhaamista massoittain, saati että kommunisti olisi massamurhaaja. No niin.
Kun vaalityötä tehdessä joku tulee kysymään, että eikö 100 miljoonaa tapettua jo riitä, en voi sanoa kuin että tämä on idiotismia, millä en tarkoita synnynnäistä vajaa-älyisyyttä, vaan hyvin suppeata perspektiiviä ja kykenemättömyyttä ajatella abstraktisti.
maanantai 20. lokakuuta 2008
Tyydytäänkö me siihen mitä annetaan vai alammeko luoda itse
Kulttuurimme, kulutuskulttuuri, on passiivisuuden kulttuuria. Ja yleensä kaikkeen kuluttamiseen liittyy rahan kuluttaminen, mikä saa monet hämääntymään luulemaan omaa osaansa aktiiviseksi. Passiivisuudella on vakavat seuraukset ihmiselle. Passiivisuus tekee luonnon vieraaksi ihmiselle. Ihminen ei tunne omaa rooliaan luontokappaleena. Passiivisuus tekee ihmisen voimattomaksi. Passiivisuus tekee ihmisestä orjan.
Perustarpeet meille tuottaa joku muu, ne saa rahalla. Ruokaa, asunnon, vaatteet, vettä..
Saadaksemme ruokaa menemme kauppaan, missä ostamme tavallisesti muoviin pakattuja elintarvikkeita, jotka ovat tulleet kauppaan jostain tuntemattomasta. Kauppa on kuin ihmemaa, jossa voimme kulkea kärryinemme ja lappaa kaikkea mitä haluta saattaa. Kun vilautamme kassalla korttia tai lyömme rahaa tiskiin, tulee helposti olo, että olemme hankkineet elintarvikkeet kaupasta, mutta tämä on harhaa, sillä kaupasta ei saa mitään. Kotona heitämme roskat taas muovipusseihin tai vedämme vessanpöntöstä alas. Mihin ne päätyy? Sitä aikaa harvat pääsevät näkemään. Elämme ikään kuin laatikoissa joihin tavaraa tulee sisään ja suunnilleen samaan tahtiin sitä lähtee pois.
Kulttuuri on kulutustuote. Kun haluaa elämyksen, on tarjolla leffat, cd:t, pelit, urheilu.. Voi ostaa kirjan, sarjiksen tai vaikka ristikon.
Uskontoakin kulutetaan. Maksetaan seurakunnalle jäsenmaksut ja mennään kuuntelemaan papin puheet ja otetaan siunaukset ja kuunnellaan hengelliset sävelet. Kun oikein henkiseksi heittäytyy voi ostaa uskontoa käsittelevän kirjan tai kirjan johon on koottu valmiita rukouksia.
Työ on suurimmalle osalle kansaa kulutustavaraa. Saadaksemme rahaa vaihdamme itsemme ja elämämme, annamme itsemme pois ja saamme vastineeksi rahan ja muoviläpyskän jota voi vilautella kaupassa.
Politiikka on kulttuurissamme osa viihdettä ja kulutushyödyke. Äänestäminen on ikään kuin hassu joutava arvonta, missä ei voita koskaan mitään, voit veikata kuka pääsee minnekin, mutta sillä kuka minnekin pääsee ei ole juuri mitään merkitystä minkään suhteen. Kaikki jatkuu entiseen tapaan päin persettä. Mutta politiikkaa voidaan seurata lehdestä ja ruudusta. Voimme jopa kuvitella että meillä on valtaa silloin kun käymme antamassa äänemme jollekin. Useimmille politiikkaa tekee joku muu heidän puolestaan ja he valitsevat heidät siihen, maksavat veronsa.
Opiskelu on kulutustavaraa. Menet koulunpenkille ja siellä sinuun syötetään tieto, todistukseksi siitä saat mustia läiskiä paperille.
Kulttuurimme ydin on siinä, että olemme statisteja suurimmassa osaa elämäämme, myymme itsemme orjaksi ja palkaksi saamme seurata elämää sivusta, saamme antaa muiden päättää puolestamme ja elää elämämme.
Tämä ei käy!
Elämä on kallis. Ei elämää pidä myydä. Me petämme itsemme joka hetki kun luovutamme valtamme toiselle. Koska olemme ihmisiä, emme halua olla orjia tai tehdä toisista orjiamme.
Me muodostamme yhteisön. Yhteisönä me voimme luoda itse itsellemme kaiken mitä tarvitsemme. Voimme täyttää perustarpeemme: kasvattaa ruoan, rakentaa talot. Voimme huolehtia toisistamme, kasvattaa lapsemme, elää vanhustemme kanssa, opetella ja opiskella kaiken mitä maailmassa voi tarvita. Ei ole elämän osa-aluetta mihin emme pystyisi yhteisönä. Mihinkään me emme tarvitse kapitalisteja ja piiskaa heiluttavia pamppuja tai poliitikkoja jotka kusettavat minkä kerkiävät. Kulttuurin voimme luoda itse. Emme me tarvitse valtavia medioita myymään meille joukkohypnoosia ja turtumusta. Pappeja me emme tarvitse, sillä meillä on oma yhteytemme maahan ja taivaaseen, jumalaan, allahiin ja mitä niitä nyt on. Meillä on omatunto, eikä kukaan tiedä meitä paremmin mitä on oikea ja väärä. Oikein on se mikä on meistä hyvää ja kaunista. Väärää on riisto, maan saastuttaminen, ylimielisyys, sodanlietsonta, valheet, silmien ummistaminen, alistuminen ja itsensä luovuttaminen pahuuden pelinappulaksi.
Me emme tarvitse porvarivaltion virkamiehiä, poliitikkoja ja aseistettuja poliiseja ja vartioita paimentamaan meitä, sillä me osaamme tehdä päätöksiä yhteisönä. Kun poliitikot eivät edusta meitä, kun me tiedämme, etteivät he ratkaise meidän ongelmiamme, eikä heitä kiinnosta tai he eivät pysty huolehtimaan ympäristöstä, lapsista, vanhuksista, köyhistä, sairaista tai yhtään mistään tai kenestäkään paitsi omasta hyvinvoinnistaan, mikä kertyy vyötärölle ja pankkitileille, silloin on aika nousta vastarintaan, aika alkaa pitää itse huoli itsestä ja toisista, luonnosta ja ihmisistä. Kapitalistit eivät ole koskaan välittäneet hitustakaan ihmisten tarpeista, luonnon kestokyvystä, kapitalisteille ei ole muuta arvoa kuin rahan arvo, eikä kapitalistille muulla ole väliä kuin omalla menestyksellä. Kapitalistinen demokratia ei ole mitään muuta kuin valtakoneisto joka varmistaa että duunarit pysyy duunareina ja kapitalistit kapitalisteina. Siksi ihmisten ei kannata tuhlata aikaansa poliitikkojen ja porvareiden kanssa neuvottelemiseen ja pähkäilyyn. Edut ovat täysin vastakkaiset ja kompromisseja on aivan turha lähteä hakemaan. Jokainen sana ja henkäys minkä tuhlaat porvareiden hännystelijöille, menee hukkaan ja kaikuu kuuroille korville. Ja samoin on turhaa kuunnella mitä kapitalistit ja korruptoituneet poliitikot puhelee, he eivät voi kertoa totuutta, vaan kaikki kampanjointi perustuu kansan enemmistön huijaammiseen ja valheisiin. Illuusiot pois!
Perustarpeet meille tuottaa joku muu, ne saa rahalla. Ruokaa, asunnon, vaatteet, vettä..
Saadaksemme ruokaa menemme kauppaan, missä ostamme tavallisesti muoviin pakattuja elintarvikkeita, jotka ovat tulleet kauppaan jostain tuntemattomasta. Kauppa on kuin ihmemaa, jossa voimme kulkea kärryinemme ja lappaa kaikkea mitä haluta saattaa. Kun vilautamme kassalla korttia tai lyömme rahaa tiskiin, tulee helposti olo, että olemme hankkineet elintarvikkeet kaupasta, mutta tämä on harhaa, sillä kaupasta ei saa mitään. Kotona heitämme roskat taas muovipusseihin tai vedämme vessanpöntöstä alas. Mihin ne päätyy? Sitä aikaa harvat pääsevät näkemään. Elämme ikään kuin laatikoissa joihin tavaraa tulee sisään ja suunnilleen samaan tahtiin sitä lähtee pois.
Kulttuuri on kulutustuote. Kun haluaa elämyksen, on tarjolla leffat, cd:t, pelit, urheilu.. Voi ostaa kirjan, sarjiksen tai vaikka ristikon.
Uskontoakin kulutetaan. Maksetaan seurakunnalle jäsenmaksut ja mennään kuuntelemaan papin puheet ja otetaan siunaukset ja kuunnellaan hengelliset sävelet. Kun oikein henkiseksi heittäytyy voi ostaa uskontoa käsittelevän kirjan tai kirjan johon on koottu valmiita rukouksia.
Työ on suurimmalle osalle kansaa kulutustavaraa. Saadaksemme rahaa vaihdamme itsemme ja elämämme, annamme itsemme pois ja saamme vastineeksi rahan ja muoviläpyskän jota voi vilautella kaupassa.
Politiikka on kulttuurissamme osa viihdettä ja kulutushyödyke. Äänestäminen on ikään kuin hassu joutava arvonta, missä ei voita koskaan mitään, voit veikata kuka pääsee minnekin, mutta sillä kuka minnekin pääsee ei ole juuri mitään merkitystä minkään suhteen. Kaikki jatkuu entiseen tapaan päin persettä. Mutta politiikkaa voidaan seurata lehdestä ja ruudusta. Voimme jopa kuvitella että meillä on valtaa silloin kun käymme antamassa äänemme jollekin. Useimmille politiikkaa tekee joku muu heidän puolestaan ja he valitsevat heidät siihen, maksavat veronsa.
Opiskelu on kulutustavaraa. Menet koulunpenkille ja siellä sinuun syötetään tieto, todistukseksi siitä saat mustia läiskiä paperille.
Kulttuurimme ydin on siinä, että olemme statisteja suurimmassa osaa elämäämme, myymme itsemme orjaksi ja palkaksi saamme seurata elämää sivusta, saamme antaa muiden päättää puolestamme ja elää elämämme.
Tämä ei käy!
Elämä on kallis. Ei elämää pidä myydä. Me petämme itsemme joka hetki kun luovutamme valtamme toiselle. Koska olemme ihmisiä, emme halua olla orjia tai tehdä toisista orjiamme.
Me muodostamme yhteisön. Yhteisönä me voimme luoda itse itsellemme kaiken mitä tarvitsemme. Voimme täyttää perustarpeemme: kasvattaa ruoan, rakentaa talot. Voimme huolehtia toisistamme, kasvattaa lapsemme, elää vanhustemme kanssa, opetella ja opiskella kaiken mitä maailmassa voi tarvita. Ei ole elämän osa-aluetta mihin emme pystyisi yhteisönä. Mihinkään me emme tarvitse kapitalisteja ja piiskaa heiluttavia pamppuja tai poliitikkoja jotka kusettavat minkä kerkiävät. Kulttuurin voimme luoda itse. Emme me tarvitse valtavia medioita myymään meille joukkohypnoosia ja turtumusta. Pappeja me emme tarvitse, sillä meillä on oma yhteytemme maahan ja taivaaseen, jumalaan, allahiin ja mitä niitä nyt on. Meillä on omatunto, eikä kukaan tiedä meitä paremmin mitä on oikea ja väärä. Oikein on se mikä on meistä hyvää ja kaunista. Väärää on riisto, maan saastuttaminen, ylimielisyys, sodanlietsonta, valheet, silmien ummistaminen, alistuminen ja itsensä luovuttaminen pahuuden pelinappulaksi.
Me emme tarvitse porvarivaltion virkamiehiä, poliitikkoja ja aseistettuja poliiseja ja vartioita paimentamaan meitä, sillä me osaamme tehdä päätöksiä yhteisönä. Kun poliitikot eivät edusta meitä, kun me tiedämme, etteivät he ratkaise meidän ongelmiamme, eikä heitä kiinnosta tai he eivät pysty huolehtimaan ympäristöstä, lapsista, vanhuksista, köyhistä, sairaista tai yhtään mistään tai kenestäkään paitsi omasta hyvinvoinnistaan, mikä kertyy vyötärölle ja pankkitileille, silloin on aika nousta vastarintaan, aika alkaa pitää itse huoli itsestä ja toisista, luonnosta ja ihmisistä. Kapitalistit eivät ole koskaan välittäneet hitustakaan ihmisten tarpeista, luonnon kestokyvystä, kapitalisteille ei ole muuta arvoa kuin rahan arvo, eikä kapitalistille muulla ole väliä kuin omalla menestyksellä. Kapitalistinen demokratia ei ole mitään muuta kuin valtakoneisto joka varmistaa että duunarit pysyy duunareina ja kapitalistit kapitalisteina. Siksi ihmisten ei kannata tuhlata aikaansa poliitikkojen ja porvareiden kanssa neuvottelemiseen ja pähkäilyyn. Edut ovat täysin vastakkaiset ja kompromisseja on aivan turha lähteä hakemaan. Jokainen sana ja henkäys minkä tuhlaat porvareiden hännystelijöille, menee hukkaan ja kaikuu kuuroille korville. Ja samoin on turhaa kuunnella mitä kapitalistit ja korruptoituneet poliitikot puhelee, he eivät voi kertoa totuutta, vaan kaikki kampanjointi perustuu kansan enemmistön huijaammiseen ja valheisiin. Illuusiot pois!
torstai 2. lokakuuta 2008
Nälkä kasvaa
Äärimmäisestä nälänhädästä kärsivien määrä on lähes kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa. Syyskuun puolivälissä CARE International ilmoitti äärimmäisessä nälänhädässä elävien määrän nousseen 220 miljoonaan. Järjestön raportin mukaan kamppailussa nälkää vastaan keskeisiä haasteita ovat ruoan hinnannousu (83% kolmessa vuodessa), ilmastonmuutos, biopolttoaineet ja kaupunkien ruokahuollon epävarmuus. WFP:n esitteestä voi lukea, että nälkään kuolee joka päivä n. 25000 ihmistä (2006). Joka viides sekunti kuolee jossain lapsi nälkään, kun samassa ajassa ruokaa heitetään menemään n. 12 000 kg. Miksi?!
Suomalaiset eivät ole viattomia sen enempää kuin muutkaan teollistuneiden maiden ihmiset. Me eri maiden kansalaiset päätämme loppujen lopuksi yhdessä mihin suuntaan sallimme politiikkamme lipua ja on mielestäni vastuun pakenemista piiloutua päättäjien selän taakse ja sanoa, etteivät he tee tarpeeksi. 1970 valtaosa teollistuneista maista päätti taistella maailman köyhyyttä vastaan ja suunnata vuotuisesta kansantuotteestaan 0,7% kansainväliseen apuun. Vain viisi maata on pitänyt päätöksen mielessään eikä Suomi ole yksi niistä. Suomella ei ole mitään veruketta miksi.
Ilmastonmuutoksella tulee olemaan arvaamattomat seuraukset, mutta selvänä pidetään, että se tulee kurjistamaan ainakin satojen miljoonien ihmisten elämää. Kuivuus tulee aiheuttamaan puhtaan veden puutetta, mikä jo valmiiksi koettelee kahta viidesosaa ihmiskunnasta, sekä aavikoitumista ja kuivuutta, maissa joiden asukkaat kärsivät nälästä ja kuivuudesta jo tänään eniten. Olen kiinnittänyt huomiota, että Suomessa viimeisen vuoden aikana on esiintynyt jonkin verran puheita joiden mukaan Suomi saattaa hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Maastamme sanotaan tulevan otollinen viinin viljelyyn, perinteisten viininviljelijämaiden kuumentuessa liikaa. Vaikka kävisikin niin, ja sen seurauksena Suomen sadot kasvaisivat huomattavasti, kasvattaa ilmastonmuutos pakolaisten määrän aivan uusiin lukuihin ja lisää maiden välistä jännitettä. Ei kannata tuudittautua vielä odottelemaan lämpimämpiä säitä, ilmat voivat olla arvaamattomat.
Biopolttoaineet osoittautuivat flopiksi, mikä oli alusta asti helppo arvata. Kun öljy-yhtiöt kaikella häikäilemättömyydellään siirtyvät peltomaille valjastaakseen ne omiin tarkoitusperiinsä, jäävät maailman nälkäiset toiseksi. Polttoainetuotanto kilpailee peltopinta-alasta ruoantuotannon kanssa mikä taas nostaa ruoan hintaa. Ja vaikka biopolttoaineiden tuotanto kolmansien maiden pelloilla on silminnähden väärin ja rosvousta, sen annetaan jatkua. Länsimaat sallivat tuoda polttoaineet kuluttajillensa myytäväksi. Biopolttoaineet ovat kuitenkin vain yksi tapa viedä ruoka nälkäisten suusta. Esimerkiksi Euroopan kalastajien kalastettua Atlantti loppuun, hakevat suuret yritykset kalaa mm. Afrikan rannikon kalavesiltä, vieden siten pohjan näiden Afrikan maiden ruokahuollolta.
Suomalaiset voivat halutessaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Helsinkiläiset voivat vaikuttaa. Meidän kaikkien pitää hyväksyä se, ettemme voi jatkaa entiseen tapaan. Aloitetaan joukkoliikenteestä. Tehdään pääkaupunkiseudulle niin toimiva ja edullinen joukkoliikenne, ettei ihmisten tarvitse pitää omaa autoa päivittäisten asioiden hoitoon. Asun Kehä I:n varrella ja siellä näyttää ihmisten lähes päivittäin matelevan ruuhkassa kävelyvauhtia tai hitaammin. Liian suuri joukko käy päivittäin autolla töissä, kaupassa, harrastuksissa ja viikonlopuksi mökille tai muualle vapaa-ajan viettoon. Helsinki ei ole mitenkään ainutlaatuinen ilmiö tässä suhteessa ja maailmassa löytyy pahempiakin esimerkkejä, mutta silti meidän tapamme autoilla on ongelma koko maailmalle ja etenkin ihmisille jotka joutuvat jo tänään tekemisiin ilmastonmuutoksen seurausten kanssa.
Yksityisautoilu voidaan korvata joukkoliikenteellä, jos on tahto. Ihmisten pitää tahtoa sitä. Minä tahdon niin. Kehitetään Helsinkiin raideliikennettä pitkittäin ja poikittain, alennetaan matkalippujen hintoja tai mieluiten tehdään liikkumisesta maksutonta, ja mikä tärkeintä, tuodaan palvelut niin lähelle ihmisiä, ettei niiden takia tarvitse lähteä kauas. Jos joku esittää kysymyksen mistä rahat näin suurisuuntaisiin joukkoliikennesuunnitelmiin, vastaan rahojen löytyvän kun vain vähennetään yksityisautoilun tukemista. Yksityisautoilusta on tehty helppoa ja turvallista, mikä syö yhteiskunnalta valtavasti rahaa, joka jää käyttämättä ongelmien ratkomiseen.
Helsingissä ja Suomessa voidaan tuottaa sähköä ja lämpöä uusiutuvalla energialla. Suomella on kapasiteettia, osaamista ja varallisuutta rakentaa tuulivoimaa, jos halutaan. Minä haluan. Tiedän että moni haluaa. Kiinaan nousee hiilivoimaloita kuin sieniä sateella, mikä kauhistuttaa monia, mutta ennen kuin käydään tosissaan moralisoimaan muita kansoja, pitäisi ottaa roska pois omasta silmästä ja vaihtaa energiantuotantomme fossiilisesta uusiutuvaan. Lopetetaan hiilivoiman käyttö ja korvataan se täysin uusiutuvalla energialla. Jos ei Suomessa siihen pystytä niin se ei kerro muusta kuin suomalaisten asennoitumisesta maailman ongelmiin. Itse en usko kuluttamalla vaikuttamisen riittävän, vaikka on tietysti myös tärkeää. Ennen kaikkea meidän pitää tehdä poliittisia valintoja.
Voihan olla tietysti että yhteiskuntamme kuluttaa enemmän energiaa kuin onnistutaan tuottamaan uusiutuvilla lähteillä. Se ei tarkoita että fossiiliset polttoaineet tai ydinvoima olisi yhtään sen oikeutetumpaa tai viisaampaa. Luonto asettaa ihmiselle rajat, joihin pitää sopeutua. Jos ei kulutusta hillitä ja tuotantoa suunnata vastaamaan ihmisten tarpeita, se on ihminen itse joka kärsii. Toisilla ihmisillä on sijaiskärsijänsä, köyhillä ei.
Suomalaiset eivät ole viattomia sen enempää kuin muutkaan teollistuneiden maiden ihmiset. Me eri maiden kansalaiset päätämme loppujen lopuksi yhdessä mihin suuntaan sallimme politiikkamme lipua ja on mielestäni vastuun pakenemista piiloutua päättäjien selän taakse ja sanoa, etteivät he tee tarpeeksi. 1970 valtaosa teollistuneista maista päätti taistella maailman köyhyyttä vastaan ja suunnata vuotuisesta kansantuotteestaan 0,7% kansainväliseen apuun. Vain viisi maata on pitänyt päätöksen mielessään eikä Suomi ole yksi niistä. Suomella ei ole mitään veruketta miksi.
Ilmastonmuutoksella tulee olemaan arvaamattomat seuraukset, mutta selvänä pidetään, että se tulee kurjistamaan ainakin satojen miljoonien ihmisten elämää. Kuivuus tulee aiheuttamaan puhtaan veden puutetta, mikä jo valmiiksi koettelee kahta viidesosaa ihmiskunnasta, sekä aavikoitumista ja kuivuutta, maissa joiden asukkaat kärsivät nälästä ja kuivuudesta jo tänään eniten. Olen kiinnittänyt huomiota, että Suomessa viimeisen vuoden aikana on esiintynyt jonkin verran puheita joiden mukaan Suomi saattaa hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Maastamme sanotaan tulevan otollinen viinin viljelyyn, perinteisten viininviljelijämaiden kuumentuessa liikaa. Vaikka kävisikin niin, ja sen seurauksena Suomen sadot kasvaisivat huomattavasti, kasvattaa ilmastonmuutos pakolaisten määrän aivan uusiin lukuihin ja lisää maiden välistä jännitettä. Ei kannata tuudittautua vielä odottelemaan lämpimämpiä säitä, ilmat voivat olla arvaamattomat.
Biopolttoaineet osoittautuivat flopiksi, mikä oli alusta asti helppo arvata. Kun öljy-yhtiöt kaikella häikäilemättömyydellään siirtyvät peltomaille valjastaakseen ne omiin tarkoitusperiinsä, jäävät maailman nälkäiset toiseksi. Polttoainetuotanto kilpailee peltopinta-alasta ruoantuotannon kanssa mikä taas nostaa ruoan hintaa. Ja vaikka biopolttoaineiden tuotanto kolmansien maiden pelloilla on silminnähden väärin ja rosvousta, sen annetaan jatkua. Länsimaat sallivat tuoda polttoaineet kuluttajillensa myytäväksi. Biopolttoaineet ovat kuitenkin vain yksi tapa viedä ruoka nälkäisten suusta. Esimerkiksi Euroopan kalastajien kalastettua Atlantti loppuun, hakevat suuret yritykset kalaa mm. Afrikan rannikon kalavesiltä, vieden siten pohjan näiden Afrikan maiden ruokahuollolta.
Suomalaiset voivat halutessaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Helsinkiläiset voivat vaikuttaa. Meidän kaikkien pitää hyväksyä se, ettemme voi jatkaa entiseen tapaan. Aloitetaan joukkoliikenteestä. Tehdään pääkaupunkiseudulle niin toimiva ja edullinen joukkoliikenne, ettei ihmisten tarvitse pitää omaa autoa päivittäisten asioiden hoitoon. Asun Kehä I:n varrella ja siellä näyttää ihmisten lähes päivittäin matelevan ruuhkassa kävelyvauhtia tai hitaammin. Liian suuri joukko käy päivittäin autolla töissä, kaupassa, harrastuksissa ja viikonlopuksi mökille tai muualle vapaa-ajan viettoon. Helsinki ei ole mitenkään ainutlaatuinen ilmiö tässä suhteessa ja maailmassa löytyy pahempiakin esimerkkejä, mutta silti meidän tapamme autoilla on ongelma koko maailmalle ja etenkin ihmisille jotka joutuvat jo tänään tekemisiin ilmastonmuutoksen seurausten kanssa.
Yksityisautoilu voidaan korvata joukkoliikenteellä, jos on tahto. Ihmisten pitää tahtoa sitä. Minä tahdon niin. Kehitetään Helsinkiin raideliikennettä pitkittäin ja poikittain, alennetaan matkalippujen hintoja tai mieluiten tehdään liikkumisesta maksutonta, ja mikä tärkeintä, tuodaan palvelut niin lähelle ihmisiä, ettei niiden takia tarvitse lähteä kauas. Jos joku esittää kysymyksen mistä rahat näin suurisuuntaisiin joukkoliikennesuunnitelmiin, vastaan rahojen löytyvän kun vain vähennetään yksityisautoilun tukemista. Yksityisautoilusta on tehty helppoa ja turvallista, mikä syö yhteiskunnalta valtavasti rahaa, joka jää käyttämättä ongelmien ratkomiseen.
Helsingissä ja Suomessa voidaan tuottaa sähköä ja lämpöä uusiutuvalla energialla. Suomella on kapasiteettia, osaamista ja varallisuutta rakentaa tuulivoimaa, jos halutaan. Minä haluan. Tiedän että moni haluaa. Kiinaan nousee hiilivoimaloita kuin sieniä sateella, mikä kauhistuttaa monia, mutta ennen kuin käydään tosissaan moralisoimaan muita kansoja, pitäisi ottaa roska pois omasta silmästä ja vaihtaa energiantuotantomme fossiilisesta uusiutuvaan. Lopetetaan hiilivoiman käyttö ja korvataan se täysin uusiutuvalla energialla. Jos ei Suomessa siihen pystytä niin se ei kerro muusta kuin suomalaisten asennoitumisesta maailman ongelmiin. Itse en usko kuluttamalla vaikuttamisen riittävän, vaikka on tietysti myös tärkeää. Ennen kaikkea meidän pitää tehdä poliittisia valintoja.
Voihan olla tietysti että yhteiskuntamme kuluttaa enemmän energiaa kuin onnistutaan tuottamaan uusiutuvilla lähteillä. Se ei tarkoita että fossiiliset polttoaineet tai ydinvoima olisi yhtään sen oikeutetumpaa tai viisaampaa. Luonto asettaa ihmiselle rajat, joihin pitää sopeutua. Jos ei kulutusta hillitä ja tuotantoa suunnata vastaamaan ihmisten tarpeita, se on ihminen itse joka kärsii. Toisilla ihmisillä on sijaiskärsijänsä, köyhillä ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
