Kulttuurimme, kulutuskulttuuri, on passiivisuuden kulttuuria. Ja yleensä kaikkeen kuluttamiseen liittyy rahan kuluttaminen, mikä saa monet hämääntymään luulemaan omaa osaansa aktiiviseksi. Passiivisuudella on vakavat seuraukset ihmiselle. Passiivisuus tekee luonnon vieraaksi ihmiselle. Ihminen ei tunne omaa rooliaan luontokappaleena. Passiivisuus tekee ihmisen voimattomaksi. Passiivisuus tekee ihmisestä orjan.
Perustarpeet meille tuottaa joku muu, ne saa rahalla. Ruokaa, asunnon, vaatteet, vettä..
Saadaksemme ruokaa menemme kauppaan, missä ostamme tavallisesti muoviin pakattuja elintarvikkeita, jotka ovat tulleet kauppaan jostain tuntemattomasta. Kauppa on kuin ihmemaa, jossa voimme kulkea kärryinemme ja lappaa kaikkea mitä haluta saattaa. Kun vilautamme kassalla korttia tai lyömme rahaa tiskiin, tulee helposti olo, että olemme hankkineet elintarvikkeet kaupasta, mutta tämä on harhaa, sillä kaupasta ei saa mitään. Kotona heitämme roskat taas muovipusseihin tai vedämme vessanpöntöstä alas. Mihin ne päätyy? Sitä aikaa harvat pääsevät näkemään. Elämme ikään kuin laatikoissa joihin tavaraa tulee sisään ja suunnilleen samaan tahtiin sitä lähtee pois.
Kulttuuri on kulutustuote. Kun haluaa elämyksen, on tarjolla leffat, cd:t, pelit, urheilu.. Voi ostaa kirjan, sarjiksen tai vaikka ristikon.
Uskontoakin kulutetaan. Maksetaan seurakunnalle jäsenmaksut ja mennään kuuntelemaan papin puheet ja otetaan siunaukset ja kuunnellaan hengelliset sävelet. Kun oikein henkiseksi heittäytyy voi ostaa uskontoa käsittelevän kirjan tai kirjan johon on koottu valmiita rukouksia.
Työ on suurimmalle osalle kansaa kulutustavaraa. Saadaksemme rahaa vaihdamme itsemme ja elämämme, annamme itsemme pois ja saamme vastineeksi rahan ja muoviläpyskän jota voi vilautella kaupassa.
Politiikka on kulttuurissamme osa viihdettä ja kulutushyödyke. Äänestäminen on ikään kuin hassu joutava arvonta, missä ei voita koskaan mitään, voit veikata kuka pääsee minnekin, mutta sillä kuka minnekin pääsee ei ole juuri mitään merkitystä minkään suhteen. Kaikki jatkuu entiseen tapaan päin persettä. Mutta politiikkaa voidaan seurata lehdestä ja ruudusta. Voimme jopa kuvitella että meillä on valtaa silloin kun käymme antamassa äänemme jollekin. Useimmille politiikkaa tekee joku muu heidän puolestaan ja he valitsevat heidät siihen, maksavat veronsa.
Opiskelu on kulutustavaraa. Menet koulunpenkille ja siellä sinuun syötetään tieto, todistukseksi siitä saat mustia läiskiä paperille.
Kulttuurimme ydin on siinä, että olemme statisteja suurimmassa osaa elämäämme, myymme itsemme orjaksi ja palkaksi saamme seurata elämää sivusta, saamme antaa muiden päättää puolestamme ja elää elämämme.
Tämä ei käy!
Elämä on kallis. Ei elämää pidä myydä. Me petämme itsemme joka hetki kun luovutamme valtamme toiselle. Koska olemme ihmisiä, emme halua olla orjia tai tehdä toisista orjiamme.
Me muodostamme yhteisön. Yhteisönä me voimme luoda itse itsellemme kaiken mitä tarvitsemme. Voimme täyttää perustarpeemme: kasvattaa ruoan, rakentaa talot. Voimme huolehtia toisistamme, kasvattaa lapsemme, elää vanhustemme kanssa, opetella ja opiskella kaiken mitä maailmassa voi tarvita. Ei ole elämän osa-aluetta mihin emme pystyisi yhteisönä. Mihinkään me emme tarvitse kapitalisteja ja piiskaa heiluttavia pamppuja tai poliitikkoja jotka kusettavat minkä kerkiävät. Kulttuurin voimme luoda itse. Emme me tarvitse valtavia medioita myymään meille joukkohypnoosia ja turtumusta. Pappeja me emme tarvitse, sillä meillä on oma yhteytemme maahan ja taivaaseen, jumalaan, allahiin ja mitä niitä nyt on. Meillä on omatunto, eikä kukaan tiedä meitä paremmin mitä on oikea ja väärä. Oikein on se mikä on meistä hyvää ja kaunista. Väärää on riisto, maan saastuttaminen, ylimielisyys, sodanlietsonta, valheet, silmien ummistaminen, alistuminen ja itsensä luovuttaminen pahuuden pelinappulaksi.
Me emme tarvitse porvarivaltion virkamiehiä, poliitikkoja ja aseistettuja poliiseja ja vartioita paimentamaan meitä, sillä me osaamme tehdä päätöksiä yhteisönä. Kun poliitikot eivät edusta meitä, kun me tiedämme, etteivät he ratkaise meidän ongelmiamme, eikä heitä kiinnosta tai he eivät pysty huolehtimaan ympäristöstä, lapsista, vanhuksista, köyhistä, sairaista tai yhtään mistään tai kenestäkään paitsi omasta hyvinvoinnistaan, mikä kertyy vyötärölle ja pankkitileille, silloin on aika nousta vastarintaan, aika alkaa pitää itse huoli itsestä ja toisista, luonnosta ja ihmisistä. Kapitalistit eivät ole koskaan välittäneet hitustakaan ihmisten tarpeista, luonnon kestokyvystä, kapitalisteille ei ole muuta arvoa kuin rahan arvo, eikä kapitalistille muulla ole väliä kuin omalla menestyksellä. Kapitalistinen demokratia ei ole mitään muuta kuin valtakoneisto joka varmistaa että duunarit pysyy duunareina ja kapitalistit kapitalisteina. Siksi ihmisten ei kannata tuhlata aikaansa poliitikkojen ja porvareiden kanssa neuvottelemiseen ja pähkäilyyn. Edut ovat täysin vastakkaiset ja kompromisseja on aivan turha lähteä hakemaan. Jokainen sana ja henkäys minkä tuhlaat porvareiden hännystelijöille, menee hukkaan ja kaikuu kuuroille korville. Ja samoin on turhaa kuunnella mitä kapitalistit ja korruptoituneet poliitikot puhelee, he eivät voi kertoa totuutta, vaan kaikki kampanjointi perustuu kansan enemmistön huijaammiseen ja valheisiin. Illuusiot pois!
maanantai 20. lokakuuta 2008
torstai 2. lokakuuta 2008
Nälkä kasvaa
Äärimmäisestä nälänhädästä kärsivien määrä on lähes kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa. Syyskuun puolivälissä CARE International ilmoitti äärimmäisessä nälänhädässä elävien määrän nousseen 220 miljoonaan. Järjestön raportin mukaan kamppailussa nälkää vastaan keskeisiä haasteita ovat ruoan hinnannousu (83% kolmessa vuodessa), ilmastonmuutos, biopolttoaineet ja kaupunkien ruokahuollon epävarmuus. WFP:n esitteestä voi lukea, että nälkään kuolee joka päivä n. 25000 ihmistä (2006). Joka viides sekunti kuolee jossain lapsi nälkään, kun samassa ajassa ruokaa heitetään menemään n. 12 000 kg. Miksi?!
Suomalaiset eivät ole viattomia sen enempää kuin muutkaan teollistuneiden maiden ihmiset. Me eri maiden kansalaiset päätämme loppujen lopuksi yhdessä mihin suuntaan sallimme politiikkamme lipua ja on mielestäni vastuun pakenemista piiloutua päättäjien selän taakse ja sanoa, etteivät he tee tarpeeksi. 1970 valtaosa teollistuneista maista päätti taistella maailman köyhyyttä vastaan ja suunnata vuotuisesta kansantuotteestaan 0,7% kansainväliseen apuun. Vain viisi maata on pitänyt päätöksen mielessään eikä Suomi ole yksi niistä. Suomella ei ole mitään veruketta miksi.
Ilmastonmuutoksella tulee olemaan arvaamattomat seuraukset, mutta selvänä pidetään, että se tulee kurjistamaan ainakin satojen miljoonien ihmisten elämää. Kuivuus tulee aiheuttamaan puhtaan veden puutetta, mikä jo valmiiksi koettelee kahta viidesosaa ihmiskunnasta, sekä aavikoitumista ja kuivuutta, maissa joiden asukkaat kärsivät nälästä ja kuivuudesta jo tänään eniten. Olen kiinnittänyt huomiota, että Suomessa viimeisen vuoden aikana on esiintynyt jonkin verran puheita joiden mukaan Suomi saattaa hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Maastamme sanotaan tulevan otollinen viinin viljelyyn, perinteisten viininviljelijämaiden kuumentuessa liikaa. Vaikka kävisikin niin, ja sen seurauksena Suomen sadot kasvaisivat huomattavasti, kasvattaa ilmastonmuutos pakolaisten määrän aivan uusiin lukuihin ja lisää maiden välistä jännitettä. Ei kannata tuudittautua vielä odottelemaan lämpimämpiä säitä, ilmat voivat olla arvaamattomat.
Biopolttoaineet osoittautuivat flopiksi, mikä oli alusta asti helppo arvata. Kun öljy-yhtiöt kaikella häikäilemättömyydellään siirtyvät peltomaille valjastaakseen ne omiin tarkoitusperiinsä, jäävät maailman nälkäiset toiseksi. Polttoainetuotanto kilpailee peltopinta-alasta ruoantuotannon kanssa mikä taas nostaa ruoan hintaa. Ja vaikka biopolttoaineiden tuotanto kolmansien maiden pelloilla on silminnähden väärin ja rosvousta, sen annetaan jatkua. Länsimaat sallivat tuoda polttoaineet kuluttajillensa myytäväksi. Biopolttoaineet ovat kuitenkin vain yksi tapa viedä ruoka nälkäisten suusta. Esimerkiksi Euroopan kalastajien kalastettua Atlantti loppuun, hakevat suuret yritykset kalaa mm. Afrikan rannikon kalavesiltä, vieden siten pohjan näiden Afrikan maiden ruokahuollolta.
Suomalaiset voivat halutessaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Helsinkiläiset voivat vaikuttaa. Meidän kaikkien pitää hyväksyä se, ettemme voi jatkaa entiseen tapaan. Aloitetaan joukkoliikenteestä. Tehdään pääkaupunkiseudulle niin toimiva ja edullinen joukkoliikenne, ettei ihmisten tarvitse pitää omaa autoa päivittäisten asioiden hoitoon. Asun Kehä I:n varrella ja siellä näyttää ihmisten lähes päivittäin matelevan ruuhkassa kävelyvauhtia tai hitaammin. Liian suuri joukko käy päivittäin autolla töissä, kaupassa, harrastuksissa ja viikonlopuksi mökille tai muualle vapaa-ajan viettoon. Helsinki ei ole mitenkään ainutlaatuinen ilmiö tässä suhteessa ja maailmassa löytyy pahempiakin esimerkkejä, mutta silti meidän tapamme autoilla on ongelma koko maailmalle ja etenkin ihmisille jotka joutuvat jo tänään tekemisiin ilmastonmuutoksen seurausten kanssa.
Yksityisautoilu voidaan korvata joukkoliikenteellä, jos on tahto. Ihmisten pitää tahtoa sitä. Minä tahdon niin. Kehitetään Helsinkiin raideliikennettä pitkittäin ja poikittain, alennetaan matkalippujen hintoja tai mieluiten tehdään liikkumisesta maksutonta, ja mikä tärkeintä, tuodaan palvelut niin lähelle ihmisiä, ettei niiden takia tarvitse lähteä kauas. Jos joku esittää kysymyksen mistä rahat näin suurisuuntaisiin joukkoliikennesuunnitelmiin, vastaan rahojen löytyvän kun vain vähennetään yksityisautoilun tukemista. Yksityisautoilusta on tehty helppoa ja turvallista, mikä syö yhteiskunnalta valtavasti rahaa, joka jää käyttämättä ongelmien ratkomiseen.
Helsingissä ja Suomessa voidaan tuottaa sähköä ja lämpöä uusiutuvalla energialla. Suomella on kapasiteettia, osaamista ja varallisuutta rakentaa tuulivoimaa, jos halutaan. Minä haluan. Tiedän että moni haluaa. Kiinaan nousee hiilivoimaloita kuin sieniä sateella, mikä kauhistuttaa monia, mutta ennen kuin käydään tosissaan moralisoimaan muita kansoja, pitäisi ottaa roska pois omasta silmästä ja vaihtaa energiantuotantomme fossiilisesta uusiutuvaan. Lopetetaan hiilivoiman käyttö ja korvataan se täysin uusiutuvalla energialla. Jos ei Suomessa siihen pystytä niin se ei kerro muusta kuin suomalaisten asennoitumisesta maailman ongelmiin. Itse en usko kuluttamalla vaikuttamisen riittävän, vaikka on tietysti myös tärkeää. Ennen kaikkea meidän pitää tehdä poliittisia valintoja.
Voihan olla tietysti että yhteiskuntamme kuluttaa enemmän energiaa kuin onnistutaan tuottamaan uusiutuvilla lähteillä. Se ei tarkoita että fossiiliset polttoaineet tai ydinvoima olisi yhtään sen oikeutetumpaa tai viisaampaa. Luonto asettaa ihmiselle rajat, joihin pitää sopeutua. Jos ei kulutusta hillitä ja tuotantoa suunnata vastaamaan ihmisten tarpeita, se on ihminen itse joka kärsii. Toisilla ihmisillä on sijaiskärsijänsä, köyhillä ei.
Suomalaiset eivät ole viattomia sen enempää kuin muutkaan teollistuneiden maiden ihmiset. Me eri maiden kansalaiset päätämme loppujen lopuksi yhdessä mihin suuntaan sallimme politiikkamme lipua ja on mielestäni vastuun pakenemista piiloutua päättäjien selän taakse ja sanoa, etteivät he tee tarpeeksi. 1970 valtaosa teollistuneista maista päätti taistella maailman köyhyyttä vastaan ja suunnata vuotuisesta kansantuotteestaan 0,7% kansainväliseen apuun. Vain viisi maata on pitänyt päätöksen mielessään eikä Suomi ole yksi niistä. Suomella ei ole mitään veruketta miksi.
Ilmastonmuutoksella tulee olemaan arvaamattomat seuraukset, mutta selvänä pidetään, että se tulee kurjistamaan ainakin satojen miljoonien ihmisten elämää. Kuivuus tulee aiheuttamaan puhtaan veden puutetta, mikä jo valmiiksi koettelee kahta viidesosaa ihmiskunnasta, sekä aavikoitumista ja kuivuutta, maissa joiden asukkaat kärsivät nälästä ja kuivuudesta jo tänään eniten. Olen kiinnittänyt huomiota, että Suomessa viimeisen vuoden aikana on esiintynyt jonkin verran puheita joiden mukaan Suomi saattaa hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Maastamme sanotaan tulevan otollinen viinin viljelyyn, perinteisten viininviljelijämaiden kuumentuessa liikaa. Vaikka kävisikin niin, ja sen seurauksena Suomen sadot kasvaisivat huomattavasti, kasvattaa ilmastonmuutos pakolaisten määrän aivan uusiin lukuihin ja lisää maiden välistä jännitettä. Ei kannata tuudittautua vielä odottelemaan lämpimämpiä säitä, ilmat voivat olla arvaamattomat.
Biopolttoaineet osoittautuivat flopiksi, mikä oli alusta asti helppo arvata. Kun öljy-yhtiöt kaikella häikäilemättömyydellään siirtyvät peltomaille valjastaakseen ne omiin tarkoitusperiinsä, jäävät maailman nälkäiset toiseksi. Polttoainetuotanto kilpailee peltopinta-alasta ruoantuotannon kanssa mikä taas nostaa ruoan hintaa. Ja vaikka biopolttoaineiden tuotanto kolmansien maiden pelloilla on silminnähden väärin ja rosvousta, sen annetaan jatkua. Länsimaat sallivat tuoda polttoaineet kuluttajillensa myytäväksi. Biopolttoaineet ovat kuitenkin vain yksi tapa viedä ruoka nälkäisten suusta. Esimerkiksi Euroopan kalastajien kalastettua Atlantti loppuun, hakevat suuret yritykset kalaa mm. Afrikan rannikon kalavesiltä, vieden siten pohjan näiden Afrikan maiden ruokahuollolta.
Suomalaiset voivat halutessaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Helsinkiläiset voivat vaikuttaa. Meidän kaikkien pitää hyväksyä se, ettemme voi jatkaa entiseen tapaan. Aloitetaan joukkoliikenteestä. Tehdään pääkaupunkiseudulle niin toimiva ja edullinen joukkoliikenne, ettei ihmisten tarvitse pitää omaa autoa päivittäisten asioiden hoitoon. Asun Kehä I:n varrella ja siellä näyttää ihmisten lähes päivittäin matelevan ruuhkassa kävelyvauhtia tai hitaammin. Liian suuri joukko käy päivittäin autolla töissä, kaupassa, harrastuksissa ja viikonlopuksi mökille tai muualle vapaa-ajan viettoon. Helsinki ei ole mitenkään ainutlaatuinen ilmiö tässä suhteessa ja maailmassa löytyy pahempiakin esimerkkejä, mutta silti meidän tapamme autoilla on ongelma koko maailmalle ja etenkin ihmisille jotka joutuvat jo tänään tekemisiin ilmastonmuutoksen seurausten kanssa.
Yksityisautoilu voidaan korvata joukkoliikenteellä, jos on tahto. Ihmisten pitää tahtoa sitä. Minä tahdon niin. Kehitetään Helsinkiin raideliikennettä pitkittäin ja poikittain, alennetaan matkalippujen hintoja tai mieluiten tehdään liikkumisesta maksutonta, ja mikä tärkeintä, tuodaan palvelut niin lähelle ihmisiä, ettei niiden takia tarvitse lähteä kauas. Jos joku esittää kysymyksen mistä rahat näin suurisuuntaisiin joukkoliikennesuunnitelmiin, vastaan rahojen löytyvän kun vain vähennetään yksityisautoilun tukemista. Yksityisautoilusta on tehty helppoa ja turvallista, mikä syö yhteiskunnalta valtavasti rahaa, joka jää käyttämättä ongelmien ratkomiseen.
Helsingissä ja Suomessa voidaan tuottaa sähköä ja lämpöä uusiutuvalla energialla. Suomella on kapasiteettia, osaamista ja varallisuutta rakentaa tuulivoimaa, jos halutaan. Minä haluan. Tiedän että moni haluaa. Kiinaan nousee hiilivoimaloita kuin sieniä sateella, mikä kauhistuttaa monia, mutta ennen kuin käydään tosissaan moralisoimaan muita kansoja, pitäisi ottaa roska pois omasta silmästä ja vaihtaa energiantuotantomme fossiilisesta uusiutuvaan. Lopetetaan hiilivoiman käyttö ja korvataan se täysin uusiutuvalla energialla. Jos ei Suomessa siihen pystytä niin se ei kerro muusta kuin suomalaisten asennoitumisesta maailman ongelmiin. Itse en usko kuluttamalla vaikuttamisen riittävän, vaikka on tietysti myös tärkeää. Ennen kaikkea meidän pitää tehdä poliittisia valintoja.
Voihan olla tietysti että yhteiskuntamme kuluttaa enemmän energiaa kuin onnistutaan tuottamaan uusiutuvilla lähteillä. Se ei tarkoita että fossiiliset polttoaineet tai ydinvoima olisi yhtään sen oikeutetumpaa tai viisaampaa. Luonto asettaa ihmiselle rajat, joihin pitää sopeutua. Jos ei kulutusta hillitä ja tuotantoa suunnata vastaamaan ihmisten tarpeita, se on ihminen itse joka kärsii. Toisilla ihmisillä on sijaiskärsijänsä, köyhillä ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
