Opiskelijoiden kurjistamiselle ei näy loppua

Kokoomuksen poliittiset avaukset härskiintyvät tammikuun päivien lämmetessä taskuun unohtunutta ruokalan voinappia nopeammin. Kaikkien aikojen yliopistouudistuksen jälkeen tehdään vielä kaikkien aikojen sosiaalipoliittiset uudistukset. Agenda on selvä. Lujitetaan suomalaisen yhteiskunnan luokkarakenteita. Ei! Ei vain lujiteta, vaan syvennetään ja kärjistetään ristiriitoja.

Opiskelumahdollisuudet ovat muuta kuin muodollisia oikeuksia. Ihminen tarvitsee aina asunnon ja riittävästi ruokaa. Nälkiintyneenä ei aivot toimi. Ilman kämppää ei ole hyllyä johon laskea koulukirjat levon hetkellä. Jos tavoite on valmistua kolmessa vuodessa kandiksi, ei opiskelun ja työn lomassa riitä aikaa rentoutumiselle. Nykyiset opintotuet riittävät hädintuskin elämään HOAS:in soluissa. Vähäiset tuet sekä vuokrien ja muiden hintojen kalleus pakottaa töihin.

Suomen sadat tuhannet opiskelijat ovat työvoimareserviä eivätkä opintotuet ole koulutus- tai sosiaalipolitiikkaa vaan elinkeinopolitiikkaa. Opiskelijoiden olot pidetään tietoisesti ahtaana, jotta he olisivat halpaa työvoimaa Suomen elinkeinoelämälle. Muistatte kai ” Suomen kilpailukyvyn”, ”eläkepommin”, ”näin kannustetaan valmistumaan nopeammin”, ”jostain on aina leikattava”, sekä kepin ja porkkanan. Opiskelijoihin suhtaudutaan kuin työttömiin. Eduskunta on joko voimaton tai haluton asian edessä ja opiskelijat jäävät ilman tukea niin oikealta kuin vasemmaltakin. Ratkaisun avaimia saattaisi olla ay-liikkeellä.

Miten ammattiyhdistysliike ja opiskelijat liittyvät toisiinsa? Opiskelijat tekevät tavallisesti pätkätöitä, usein vuokratyöfirmojen kautta. Opiskelijoiden työsuhteet ovat usein lyhyitä ja monet heistä ovat epätoivossaan valmiita töihin huonolla palkalla ja työehdoilla. Lisäksi pätkätyöläiset jättävät helposti liittymättä liittoon. Ihanteellista työvoimareserviä siis.

Opiskelu ja sivistys ovat ihmisen perustarpeita ja -oikeuksia; vähäinen koulutustaso takaa syrjäytymisen. Opintotukijärjestelmä takaa opiskelijalle velat jo ennen työelämää. Elinkeinoelämä tarvitsee vähin vastikkein yhteiskunnalta hyvin koulutettua työvoimaa. Nyt kokoomus ehdotttaa kaikkien aikojen sosiaalipoliittiseksi uudistukseksi opintotuen muuttamista ”etupainotteiseksi”, mikä tarkoittaisi, että opintorahaa saisi vain kolmelle ensimmäiselle vuodelle, loppuaika pitäisi rahoittaa lainalla. Tämä takaisi, että köyhemmät nuoret velkaantuvat taatummin taikka jättävät opintonsa kandivaiheeseen.

Nyt on opiskelijoiden aika käydä vastarintaan!

Mikä oikeastaan puhuu kommunismia vastaan?

”Ne kommarit luulee, että ihminen on luonnostaan hyvä. Ne luulee, että ihminen voisi olla epäitsekäs ja yhteistyökykyinen. Kommunismi ei toimi koska ihminen on laiska, itsekäs ja pelaa aina omaan pussiinsa. Siksi kommunismista tulee aina sellaista kuin Neuvostoliitossa, korruptoitunut systeemi.” Nämä ovat mielestäni yleisimmät argumentit kommunismia vastaan, joita saa kuulla, kun sanoo olevansa kommunisti.

No, oletetaan, että ihminen on itsekäs ja luonnoltaan korruptioon taipuvainen, varastaa aina kun voi, koettaa päästä vähemmällä muun yhteisön kustannuksella ja laiskakin vielä. Niin että kommunismissa kukaan ei tee mitään, kun kaiken saa ilmaiseksi jne. Mutta kysymys mielestäni kuuluu kuitenkin, että onko kapitalismi sitten parempi järjestelmä tälle itsekkäälle, laiskalle ja moraalittomalle olennolle?

Eikö kapitalismi tarkoita, että lailla turvataan ihmisen mahdollisuudet toteuttaa itsekkyyttään? Kapitalismihan on korruptiota ja harvojen etuoikeuksia oikein virallisesti ja kiveenhakatusti. Kapitalistisessa järjestelmässä raha ratkaisee, kaikki on ostettavissa, ihmisyys tulee aina rahan jälkeen. ”Siis koska ihminen on itsekäs, kommunismi ei voi toimia, vaan aina luisuu korruptioon. Siksi on parempi elää yhteiskunnassa, joka on korruptiota järjestelmän tasolla, missä ihmiset voivat vapaasti käyttää toisiaan hyväkseen ja missä itsekkyydelle annetaan täysi tunnustus yhteiskunnan tukipilarina.”

Toisenlainen perustelu kommunismia vastaan, minkä usein kuulee on, että ihmisten täytyy saada kilpailla. Siis jos yhteiskunnallisesti turvataan kaikille perustarpeet tyydytetyksi ja järjestelmän tasolla estetään eriarvoisuuden syntyminen ja kärjistyminen, niin ihmiset lakkaisivat tekemästä tosissaan hommia. Eli että ihmisen liikkeellepaneva voima kapitalismissa olisi yksilöiden välinen kilpailu, joka pistäisi kaikki panemaan parastaan.

Tämän kaltainen perustelu on hieman todellisuudesta irrallaan. Kilpailu ei nimittäin ole syy, joka kapitalismissa saa ihmisen tekemään töitä. Ihminen tekee kapitalismissa töitä, koska on pakko. Kapitalismissa ihmisen pitää myydä itsensä töihin saadakseen elintarvikkeita, asunnon, ja kaikkea muuta. Suurinta osaa ihmiskuntaa ei kiinnosta kilpailla kenenkään kanssa. Suurin osa pyrkii pärjäämään, ja useimmille ihmisille riittää se, että työn jälkeen voi elellä rauhassa ystävien ja perheen parissa ja tehdä joitain hauskoja juttuja. Myönnän, että rahan palvonta länsimaisessa kulttuurissamme kasvaa kasvamistaan, mutta useimmille muut asiat kuin raha on keskeistä, kunhan sitä on tarpeeksi.

Kommunismi tarkoittaa työläisten valtaa, siis kaikkien yhteiskunnan jäsenten valtaa työhönsä ja työn tuotoksiin. Tämä usein unohtuu keskusteluissa kommunismista. Neuvostoliiton leima vaivaa ja kommunismi nähdään aina vain tiukasti ylhäältä johdettuna byrokraattisena systeeminä, missä tavallinen kansalainen passivoituu ja tylsistyy, päivän kohokohtana kun saa jonotettua uuden vessapaperirullan. Monet suomalaiset pelkäävät kommunisteja siksi, että ovat yrittäjäperheestä tai pitävät mahdollisuudesta vapaana yrittäjänä tienata elantonsa ilman, että joku jatkuvasti päsmäröi. Omalla työllä pitää voida vaikuttaa elämäänsä. Yrittäjänä voi vaikuttaa työnsä hedelmiin.

Kommunismi kuitenkin tarkoittaa juuri työläisen mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä. Vapaat työläiset järjestäytyvät yhteiskunnallisesti ja vapauttavat tuotantovoimat kapitalismin kahleista, vapauttaen samalla itsensä. Kommunismissa on kyse työläisen vapauttamisesta, ei kahlehtimisesta. Siksi esimerkiksi pienyrittäjien ja pientilallisten ei ole syytä nähdä kommunismia uhkana omalle vapaudelleen, vaan loppujen lopuksi suurin uhka useimmille yrittäjille piilee kapitalistisessa järjestelmässä, jossa pienten pääomien on aina vaikeampi pärjätä suurten pääomien temmellyskentällä.

Luulisin, että kommunismi on tulevaisuudessa kannatusta saava aatesuuntaus, vakkei sitä sillä nimellä nimitettäisiinkään. Jo nyky-Suomessa on huomattavasti kommunistisen yhteiskunnan elementtejä. Lähes kaikki suomalaiset haluavat lähipalvelut, julkisen terveydenhuollon, ilmaisen koululaitoksen, suomalaista ruokaa ja mitäkaikkea. Näiden turvaamiseksi ihmiset ovat valmiita tekemään työtä ja maksamaan veroja. Ihmiset vaativat valtiota turvaamaan kaiken tämän. Ihmiset kokevat tekevänsä työtä koko yhteiskunnan hyväksi, ja taloudellisen toiminnan tarkoituksen olevan yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen.

Ihmiset vaativat kummia juttuja jopa yrityksiltä, aivan kuin ne olisivat kommunistisen Suomen virallisia instituutioita. Esimekkinä ruoan arvolisäveron laskeminen. Ihmiset päivittelivät, että kauppojen pitäisi laskea hintoja siinä samassa kun veroa laskettiin. Mutta onhan kaupoilla valta määrätä itse hinta myymistään tuotteista. Se on kysyntä ja tarjonta mikä täällä määrää. Ihmiset kuitenkin jo elävät mielessään jonkinlaista kommunismia. Mutta kyllä se todellinenkin kommunismi saadaan rakennettua, kunhan yhdessä tehdään työtä sen eteen!

Olen kuullut sanottavan, että ihminen on itsekäs luonnoltaan

Monet sanovat kommunismista, että "hyvä idea, muttei voi toimia, sillä ihminen on ahne ja itsekäs." Eli jos kaiken saa joka tapauksessa, ei kukaan halua tehdä työtä. Kaikki kuitenkin tavoittelevat omaa etuaan ja systeemi korruptoituu siksi väkisin. Jos ihmiset eivät voi ajaa omaa etuaan, muuttuvat he passiivisiksi, eivätkä kanna korttaan kekoon, sillä ihmiset eivät halua tehdä asioita toisten ihmisen hyväksi ja yhteisön vuoksi, vaan raha ja oman mammonan kasvattaminen on perimmäinen ja suurin motivaation lähde. Näin siis sanotaan. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. En ymmärrä miten ihmiset voivat vakavissaan sanoa noin.

Yhteiskuntaamme ja kulttuuriimme kuuluu kyllä, että pidetään huoli lähinnä omista asioista, pitää ajaa omaa etuaan. Ihmiset samaistavat itsensä omaisuuteensa. Ihmiset löytävät itsekunnioituksensa vasta tavaran ja varallisuuden kasaamisesta. Monen on vaikea kunnioittaa itseään, ellei tienaa tarpeeksi ostaakseen tietyt edellytetyt tavarat ja vaatteet jotka löytyy yleensä kaikilta menestyneiltä ihmisiltä. Omaisuus on statussymboli. Ainakin pitää tienata tarpeeksi, vaikkei roinaa kasaisikaan, onhan niitä erikoisia tapauksia, jotka tyytyvät vähään materiaan, vaikka ovat urallaan menestyneet. Mutta kunhan on vankka tienesti ja varallisuus, voi kunnioittaa itseään.

Yhteiskuntamme kannustaa kilpailuun ja oman edun tavoitteluun. Kilpailuun uskotaan järjestelmän peruselementtinä. Kaikki kilpailevat keskenään. Kapitalistit ja tuottajat kilpailevat raaka-aineista ja markkinoista. Kuluttajat kilpailevat kuluttamistaan tuotteista. Työläiset kilpailevat työpaikoista, työnantajat työntekijöistä. Työntekijät ja työnantajat kilpailevat palkkojen suuruuksista ja voittojen jaosta. Kuluttajat ja tuottajat kilpailevat hinnoista. Ihminen joka ei pyri kohti korkeuksia, tavoittele rikkauksia, halua kuuluisaksi, on luovuttaja. Se kuinka paljon saavutat varallisuutta on arvosi mitta myös objektiivisesti. Yhteiskunnassamme ihmisyyttä toteutetaan lähinnä kuluttamalla. Ensin työnteolla ja rahan ansaitsemisella ansaitsemme oikeuden olemassaoloomme ja sitten tuhlaamalla nuo rahat toteutamme tehtäväämme, kulutamme mitä erilaisimpia hyödykkeitä ja tätä sanotaan rikkaudeksi. Jos sinulla ei ole rahaa, et ole ansainnut olla osa kulutusyhteiskuntaa, et ole ansainnut tuotteita, et saa kuluttaa ja siksi olet vähemmän, koska et voi kerätä materiaa ympärillesi ja varallisuutta, olet köyhä. Raha määrää ihmisen arvon.

Raha merkitsee yhteiskunnassamme myös valtaa. Se jolla on rahat, voi palkata toiset tekemään työt. Jos on tarpeeksi rahaa, ei tarvitse tehdä paljoa työtä, vaan huolehtia vain siitä, että raha tulee rahan luo. Se joka omistaa saa päättää, aika pitkälle. Rahaa tarvitaan kaikkeen poliittiseen toimintaan, eikä köyhät saa valtaa. Voit asettua vaaleissa ehdolle, mutta päästäksesi jonnekin tarvitset mainontaa, eikä mainontaa saa ilman isoa läjää rahaa. Kun on oikein tarpeeksi paljon rahaa, ei edes tarvitse itse mennä politiikkaan mukaan, vaan voi palkata jonkun muun tekemään politiikan. Tästä meillä on poliitikoissa paljon hyviä esimerkkejä: Kataiset, Vanhaset, Pekkariset, Lipposet, Cronbergit, Siimekset ym. He ovat luopuneet kaikesta omastaan, omista ajatuksistaan, sydämestään, omastatunnostaan ja elämästään, myyneet kaiken rahasta, sillä raha on kulttuurimme perimmäinen arvo ja mitta; muulla ei ole niin väliä. Paljon saa anteeksi, jos palvoo mammonaa. Eikä tarvitse anteeksi pyydellä jos vain noudattaa kilpailun sääntöjä: ettei mitään sääntöjä ole.

Haluan kysyä, että miksi kapitalismi toimisi yhtään sen paremmin, jos ihmiset ovat ahneita ja itsekkäitä. Millä me mittaamme yhteiskunnan onnistumista? Jos ahneus johtaa kommunismin korruptoitumiseen, miksi kapitalismi olisi immuuni ahneudelle ja itsekkyydelle? Siksikö, että kapitalismi itsessään on korruptiota? Kapitalismi ei korruptoidu sillä kapitalismi on korruptiota sinänsä, puhtaimmillaan, ikivanhaa, rakenteellista, kaiken läpäisevää korruptiota. Kapitalismi merkitsee etuoikeuksia, epätasa-arvoa, yhteisön ja luonnon asettamista toissijaiseen asemaan, kilpailun ja omanedun asettamista ensimmäiselle sijalle.

Mutta minä en tunnista ihmisten itsekkyyttä ihmisen perimmäiseksi luonnoksi. Tiedän sen itsestäni ja läheisistä ihmisistä jotka tunnen. Ihminen ei ole luonnostaan itsekäs, vaan päin vastoin, ihminen tarvitsee yhteisöä, kaipaa osaksi yhteisöä, tehdessään työtä toisen ihmisen ja yhteisön hyväksi ihminen toteuttaa itseään ja tulee kokonaiseksi. Itselleni raha ja oman omaisuuden kerääminen ei ole koskaan ollut päällimmäisenä tavoitteena. En ole koskaan tehnyt valintoja päästäkseni rahallisesti helpolla. Kun olen tehnyt valintoja elämäni suhteen, en ole valinnut sitä, mikä veisi minut pitkälle ja toisi rikkauksia. Aikani olen käyttänyt vapaaehtoistöissä, yhdistyksissä tai opiskellessa. Minua ei ole koskaan motivoinut mennä töihin firmoihin, missä työntekoni tyydyttää harvojen tarpeet ja kermat kaikesta kaapii joku porvari. Kapitalistinen järjestelmä ei mitenkään kannusta minua työntekoon, vaan koko järjestelmä on niin järjetön ja tuhoisa, etten näe miten voisin osallistua siihen. Kun palkkatyö tarkoittaa sitä, että mitä enemmän teet työtä tuhotaksesi luontoa ja riistääksesi toisia ihmisiä, sitä enemmän ansaitset rahaa, jota kuluttamalla tuhoat luontoa ja riistät ihmistä, ei siinä ole mitään arvokasta saati kunniakasta.

Minä haluan tehdä työtä paremman maailman eteen. Haluan lopettaa kilpailun ja tehdä työtä yhdessä muiden kanssa jotta kaikkien perustarpeet tulisivat tyydytetyksi, jotta kaikilla olisi mahdollisuus elää vapaina hyvää elämää, kehittyä ja toteuttaa itseään. Haluan tehdä työtä yhteisölle. Minä en ole ahne, itsekäs, enkä laiskuuteen taipuvainen. Minä en ole mitenkään erityinen ihminen. Uskon ihmisten ympärilläni olevan samanlaisia. Uskon näin, sillä tunnen paljon ihmisiä. Tiedän, että ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä ja ihmiset nauttivat työskennellessään toisten hyväksi. Ihminen ei ole ahne eikä itsekäs. Kapitalismille, korruptiolle on vaihtoehto. Ihminen voi valita.

8 kuoli yhdysvaltojen iskussa syyriaan sunnuntaina

Samaan aikaan kun suomalaiset juhlivat kunnallisvaalejaan ja miettivät tulevia haasteita, pitäisikö alkaa kerätä ruuhkamaksuja, korotetaanko julkisen liikenteen lippujen hintoja, voidaanko veroprosentteja muuttaa, tuetaanko pankkeja yms, samaan aikaan ympäri maailmaa ihmiset taistelevat elämästään, imperialistiset supervallat kylvävät kuolemaa, surua ja tuskaa, rosvolaumat vaeltavat ympäriinsä ajaen tuhansia ja miljoonia pakosalle, kasvihuonekaasupäästöt kasvavat päivä päivältä, maat aavikoituvat, sademetsät hakataan ja poltetaan, joet padotaan, kaukaiset valtamerten saaret uppoavat nousevan meren aaltoihin, laji lajin perään kuolee sukupuuttoon, ihmiskunta blokkiutuu ja kokoaa asevarastoja, yhä uusia ja uusia joukkotuhon välineitä, samaan aikaan suomalaiset poliitikkojensa siunaamina tarttuvat arkeen, unohtavat tehdyt vaalipetokset, lausutut lupaukset, käyvät runsaaseen illallispöytään, heittävät kaikesta puolet haaskoille, polttavat kivihiili- ja uraanikokoissaan menneisyytensä, olemuksensa, sisältönsä, samassa kokossa palaa puoli maailmaa ympärillä ja arvottomat käyvät polttoaineesta, köyhimmät ja heikoimmat palavat suomalaisten julmissa uuneissa, kuin hävitetty Euroopan juutalainen kansa, hävitetyt Amerikan heimot, orjuutetun Afrikan uhratut kansat, suomalaiset käyvät seuraamaan ohjeita joita suuri kapitalismi antaa, kuluta, tuhlaa, ryöstä, orjuuta, tapa, tuhoa..

Olin vanki

Kävelin sisään Seutulan työsiirtolaan 14.7.2001, siirryin neljän viikon päästä Jokelan vankilan avopuolelle ja kävelin takaisin vapauteen 2.2.2002, Jokelan juna-asemalle. Se oli pari sataa päivää.

Miksi minut passitettiin vankilaan?

Kieltäydyin ensin armeijasta ja sitten vielä kieltäydyin siviilipalveluksesta.

Miksi näin tein? Armeijasta kieltäydyin siksi, etten aio ottaa osaa sotaan. Minä en aio käydä tappamaan. Sodassa eri maiden vallanpitäjät usuttavat nuoret miehensä toisen maan nuoria vastaan. Ei ne kaikki kait niin nuoria ole kaikissa sodissa. Ihmisiä kuitenkin. Ihminen on ihminen vaikka ei olisikaan suomalainen. Ja ihmiset jotka sodissa käyvät kuolemaan ja tappamaan ovat työläisiä, työttömiä, köyhiä, opiskelijoita. Nykysodissa enimmäkseen kuolee sivullisia, tai siis siviilejä, lapsia, naisia, miehiä, sairaita, vanhuksia. Sodissa paitsi tapetaan, harjoitetaan väkivaltaa myös kaikilla muilla kuviteltavissa olevilla ja mielikuvituksen ylittävillä tavoilla, ammutaan, viillellään, paukautellaan pommeja joista sinkoutuu sirpaleita, viritellään kaikenlaisia ansoja, otetaan ihmisiä kiinni ja kidutetaan eri tavoin, hakkaamalla, sähköllä, silpomalla, alistamalla, tekemällä hulluksi, raiskaamalla. Nykysodissa käytetään ammuksia joissa on radioaktiivisia aineita ja nämä ammukset jäävät taistelutantereille, altistaen paikalliset ihmiset myös sodan jälkeen säteilylle, ympäriinsä kylvetään miinoja ja räjähteitä, jotka tulevat rampauttamaan tai tappamaan lukemattomia ihmisiä kauan sotien päätyttyä. Sotia käydään siksi, että kapitalistiset valtiot pyrkivät alistamaan toisiaan, rosvoamaan, suojaamaan ja lisäämään markkinoitaan. Sotia käyvät yleensä edistyneet valtiot muita heikompia vastaan. Yhä tänään länsimaat sortavat suurinta osaa maailmaa sodillaan, milloin viedään demokratiaa pommikoneilla, milloin sota on humanitääristä, sotaa terroristeja vastaan, milloin puolustaudutaan vihollisilta, sisäisiltä tai ulkoisilta. Ihmiset jotka kärsivät sodan seuraukset ja kalliin hinnan ovat aina tavallisia työläisiä, perheitä, lapsia, siskoja, veljiä. Sota ei lopulta säästä ketään, luontoa tuhotaan silmittömästi, ihmisiä kuolee, vammautuu loppuiäkseen fyysisesti ja henkisesti ja hengissä selvinneet joutuvat lopun elämäänsä kantamaan karmeita muistoja raakuuksista. Eri maiden kansalaisilla ei ole sodan syiden kanssa yleensä mitään tekemistä eikä eri maiden ihmisillä ole mitään syytä rynnätä toistensa kimppuun.

Miksi sitten kieltäydyin siviilipalvelusta? Siviilipalvelus ei vapauta asevelvollisuudesta. Siviilipalvelus vapauttaa ainoastaan rauhanajan asepalveluksesta. Haluan sanoa jo nyt rauhan aikana, että minä en aio koskaan ottaa osaa armeijaan, en aio tarttua aseeseen, en ryhdy tappamaan muiden maiden ihmisiä tai suomalaisia. Jos tämän vakaumuksen takia pitää mennä uudestaan vankilaan, niin sittenhän mennään! Kehoitan kaikkia muitakin rauhaa rakastavia ihmisiä, siviilipalvelusmiehiä ja muita kieltäytymään. Menkää vankilaan! Älkää ihmeessä käykö armeijaa!! Älkää alistuko siviilipalvellukseen!! Sivari ei ole muuta kuin pilkantekoa pasifisteille, pyrkimys toisaalta rankaista, toisaalta häpäistä ja alentaa. Vankilassa käyminen on pieni vaiva rauhan hyväksi, pieni vaiva verrattuna sodan kauhuihin.

Minkä vuoksi suomalaiset ovat niin innokkaita maanpuolustajia? Miksi aseintoilu menee rauhantyön edelle? Mitä suomalaiset tahtovat niin innokkaasti puolustaa? Itsenäisyyttä? Missä olivat maanpuolustajat kun päätettiin EU:n perustuslaista ja Lissabonin sopimuksesta? Suomalaista kulttuuria? Se on vaihdettu jo muihin kulttuureihin, esi-isien tavat ja tiedot unohtuvat. Onko kyse elintason puolustamisesta? Astianpesukoneet, jääkaapit, pakastimet, sohvat, telkkarit, cd:t, dvd:t, pikaruuat, kaukaa tuodut hedelmät, ylellisyystuotteet, elektroniikka, hienot autot ja pelit ja vehkeet, näidenkö takia suomalainen on valmis sotimaan. Vai pelätäänkö, että rajan takaa välittömästi tilaisuuden tullen rynnii porukkaa ja ryhtyy tappamaan ja alistamaan suomalaisia?

Toivon, että yhä useammat kyseenalaistavat armeijan, isänmaan puolustamisen ja oikeuden oman hyvän ajamiseen vaikka toisen hengen kustannuksella. Elämä on kallis. Jos luovumme ihmisyydestä, jää meistä pelkkä kuori ja menetämme sen mikä on arvokasta.

Kokoomuksen vaalivoitot + pörssiromahdus ja lama = ?

Vaalit oli ja meni eikä vasemmisto ollut järin voimakas. Kokoomus kääri rahat ja näytti köyhälle peukkua. Yhä useammat äänestäjät lankesivat vihreään lankaan ja perusjunttienkin kurssi oli kova. Demarien alamäki oli yllättävän lievä ottaen huomioon kuinka julmasti ovat pettäneet äänestäjänsä ja koko työväenluokan hallituksessa, eduskunnassa, kaupunkien ja kuntien valtuustoissa ja nyt vaalityössään. Perjantaina demarit jakoivat Sörkan Piritorilla hernesoppaa ja kun YK-päivä oli, kutsuivat sitä rauhansopaksi. Eilen ostivat hornetit ja kopterit, nytkö ovat sitten rauhan kannalla? Ei näkynyt kyseisiä rauhansopan tarjoajia rauhanmarssilla samana iltana.

Oma äänisaaliini jäi kateenkymmeneenkolmeen. Nöyrin kiitos äänestäjilleni! Aion olla voimakkaasti mukana myös tulevissa taistoissa. SKP:llä menee valtakunnallisesti huonosti ja kokonaiskannatus on vähenemään päin, mutta on myös muutama paikka, missä SKP lisää vähin erin kannatustaan ja puolueen tila saadaan kyllä vielä vakaaksi. Jos ei mitään tee asioita parantaakseen, ei parane ihmetellä miten ne olosuhteet ympärillä huononevat. Kun otetaan huomioon pari tämän hetken suuntausta: toisaalta maailmantalous on kriisissä ja pörssit sukeltavat, lama on väistämättä edessä myös suomalaisilla ja toisaalta porvaripuolueet ja oikeistolaiset aatteet ovat saaneet valta-aseman niin eduskunnassa ja valtuustoissa kuin mediassa ja ihmisten sydämissä, nämä kaksi seikkaa kun ynnään, näyttää Suomen tulevaisuus synkältä. Kun kokoomus kera muiden porvarikumppaniensa jakaa lääkkeitään laman kynsissä riutuvalle köyhdytetylle kansalle, tietää se, että on paras kääntää nyt kasvimaa ennen lumen tuloa ja ostaa jo siemenet juureksia ja vähän muutakin varten. Kohta ei kannata kauppaan vaivautua. Kun oikeistolaistuneet suomalaiset nälkäisinä ja vihan vimmassa, muistaen vielä kuin eilisen päivän suuruutensa, kilpailukykynsä ja muutkin hyvät millä heitä on uskoteltu, sitten käyvät hakemaan syypäitä pahalle ololleen, joutuvat ensimmäisinä syyniin vähemmistöön kuuluvat etniset ryhmät, toiseksi vastakkaiset mielipiteet ja ideologiat, kolmanneksi kuka tahansa joka sattuu tielle. Pian on siinä Natsi-Suomi valmis.

Toivon olevani väärässä. Toivon myös suomalaisten tekevän hieman itsetutkiskelua näin laman kynnyksellä. Tulemme tarvitsemaan yhä enemmän yhteisöllisyyttä, jakamista ja suvaitsevaisuutta.

Usein ilmennyt kysymys:

Ovatko kommunistit massamurhaajia?
Ihmiskunnan historiassa on ollut monia hirmuhallitsijoita, rikollisia ja murhaajia monissa erilaisissa yhteiskunnissa. Joitain valtioita ja yhteiskuntia on nimitetty erilaisten aatteiden ja ihanteiden tai hallintomuotojen mukaan, kuten Venäjän vallankumouksesta syntynyttä suurvaltaa, Neuvostoliittoa, kutsuttiin kommunismiksi, kommunistiseksi valtioksi. Toisaalta eurooppalaisten kansainvaelluksen, laajojen etnisten puhdistusten ja kansalliskiihkon seurauksena syntynyttä suurvaltaa, USA:ta, kutsutaan demokratiaksi, demokraattiseksi valtioksi. Demokraattisiksi valtioiksi kutsutaan myös muita räikeitä tapauksia, maita joiden demokratia ei ole edes näennäistä.

On syytä erottaa muutama asia:
1. Nämä yhteiskunnat ovat olleet mitä ovat. Ei nimi miestä paranna, jos ei mies nimeä.
2. Näitä yhteiskuntia on yleisesti kutsuttu tietyillä nimillä, joilla ei välttämättä ole mitään kytköstä näiden yhteiskuntien todellisuuteen.
3. Näitä yhteiskuntia on kutsuttu erilaisilla nimillä. Joku kutsui Neuvostoliittoa kommunismiksi, toinen totalitaariseksi valtioksi, kolmas yksinvallaksi. USA:ta joku kutsuisi demokratiaksi, toinen imperialistiseksi valtioksi, kolmas korruptoituneeksi kapitalistiseksi diktatuuriksi. Itse voisin purkaa tunteitani sanoen, että USA on monelta osin persläpi, mikä ei tarkoita että oma persläpeni muistuttaisi paljoakaan USA:ta. (En aliarvioi USA:n kansaa, tiedän siellä asuvan lukemattomia hyviä ihmisiä, minua parempia, älykkäitä ja sivistyneitä.) Jos siis maata sanotaan demokraattiseksi ja tuo maa on imperialistinen, ei siitä seuraa, että demokratia on imperialismia. Jos demokratiaksi kutsuttu maa on korruptoitunut, ei siitä seuraa, että demokratia on korruptiota. Jos Natsi-Saksassa suojeltiin metsiä, ei siitä seuraa, että metsänsuojelijat ovat natseja. Jos yksinvaltaista, ihmisiä alistavaa, totalitaristista sotilasvaltaa kutsuttiin kommunismiksi, ei siitä seuraa, että kommunismi olisi ihmisten alistamista, totalitarismia, tai yksinvaltaisuutta. Ja vielä, jos yhtä massamurhaajaa on kutsuttu kommunistiksi, kommunistisen yhteiskunnan johtajaksi, ei se tarkoita kommunismin olevan ihmisten murhaamista massoittain, saati että kommunisti olisi massamurhaaja. No niin.

Kun vaalityötä tehdessä joku tulee kysymään, että eikö 100 miljoonaa tapettua jo riitä, en voi sanoa kuin että tämä on idiotismia, millä en tarkoita synnynnäistä vajaa-älyisyyttä, vaan hyvin suppeata perspektiiviä ja kykenemättömyyttä ajatella abstraktisti.